Tämä teksti on puheenvuoroni Jyväskylän yliopistossa järjestetyllä ensimmäisellä Martti J. Kari -muistoluennolla 3.12.2024. Varsinaisen muistoluennon piti tasavallan presidentti Alexander Stubb. Tallenteen tilaisuudesta voi katsoa täällä.

Herra tasavallan presidentti, arvoisat kutsuvieraat ja hyvä yleisö!
Martti Johannes Kari eli Mara. Eversti, filosofian tohtori kyberturvallisuudesta, filosofian maisteri venäjän kielestä ja kulttuurista sekä humanististen tieteiden kandidaatti arabian ja islamin tutkimuksesta. Työelämäprofessori turvallisuudessa ja strategisessa analyysissä.
Edellä kuultu kertoo, kuinka merkittävästä henkilöstä puhumme. Joskus, kun meidän halutaan muistavan asioita, niitä tiivistetään – esimerkiksi kolmeen pointtiin.
On selvää, että Maran elämä ei mahdu kolmeen pointtiin. Olenkin valinnut neljä teemaa, joiden kautta lähestyn sitä, kuinka Mara koko uransa ajan rakensi suomalaisten kriisinkestävyyttä.
Ensimmäinen teema. Tiedustelu. Helmikuussa 1988 Maralle tarjottiin ”hyviä hommia”. Hyvät hommat olivat hommia sotilastiedustelussa, ja Mara ilmoittautuikin 1. elokuuta 1988 Tikkakoskella Viestikoelaitoksen johtajalle.
Tämä muutti Maran koko palvelusuran: Marasta tuli tiedustelumies ja myöhemmin se myyttinen tiedustelueversti, joka selitti meille, mitä Ukrainassa tapahtuu ja miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii.
Minä tutustuin Maraan, kun hän aloitti kyberturvallisuuden opinnot Jyväskylässä. Myöhemmin hänet houkuteltiin Jyväskylän yliopistoon kehittämään tiedusteluopetusta. Mara siirtyi reserviin, akateemiselle uralle ja tuli Jyväskylän yliopistoon töihin vuoden 2018 alussa. Meistä tuli työkavereita ja myöhemmin ystäviä.
Alkuvuodesta 2018 Mara totesi kerran lounaalla, kuinka erilaista työ yliopistossa on verrattuna työhön sotilastiedustelussa. Aiemmin ainoa tehtävä oli ollut tuottaa valtiojohdolle ennakkovaroitus valtiota uhkaavasta vaarasta. Yliopisto vaikutti Marasta kaoottiselta paikalta, eikä hän ollut ihan varma, mitä me täällä oikein teemme.
Pian Mara kertoi kuitenkin huomanneensa, etteivät työt sittenkään ole niin erilaisia. Molemmissa on tavoitteena tietää mahdollisimman paljon ja mahdollisimman aikaisin. Yliopistojenkin tehtävänä on oikeastaan usein ennakkovaroituksen antaminen – konkretian taso vain on toinen kuin sotilastiedustelussa.
Yhteiskunnassa yleisestikin pitäisi pyrkiä kykyyn varautua. Tämä oli yksi Maran esillä pitämistä teemoista: tiedustelusta pitää riisua se maastokuvioinen mystiikka, joka siihen Suomessa usein liittyy. Tiedustelun ajattelutavan voi tuoda osaksi toimintaympäristön hallintaa melkein mihin vain: yrityksiin, muihin organisaatioihin ja jopa ihan meidän jokaisen arkeen.
Toinen teema. Venäjä. Helmikuussa 2022 Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Pari päivää aiemmin olimme jakaneet verkkoon Maran vuonna 2018 pitämän luennon siitä, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii. Luentoa on nyt katsottu yhteensä yli kaksi miljoonaa kertaa, ja se teki Marasta lopullisesti julkisuuden henkilön.
Maralle oli olemassa ainakin kaksi Venäjää: Venäjä isolla ja venäjä pienellä alkukirjaimella.
Venäjään valtioon ja sen hallintoon Mara suhtautui epäillen: hän piti niitä uhkana, johon meidän suomalaisten pitää varautua. Toisaalta ne ovat jotain, jota meidän suomalaisten pitää ymmärtää – mieluummin paremmin kuin huonommin. Venäjän kieli taas on kommunikaation väline, jota pitää osata, mutta myös ymmärtää.
Mara korosti, ettei kieli ole vain sanoja, rakenteita ja sääntöjä, vaan se on ennen kaikkea kulttuurin, kansan ja elämän kuva. Tavallisille venäläisille, venäjän kielelle ja venäläiselle kulttuurille Maran sydämessä oli aivan erityinen paikka.
Suomessa on tällä hetkellä vallalla laaja Venäjä-vastaisuus. Venäjän kieltä opiskellaan vähemmän kuin koskaan aiemmin, ja sen puhujia saatetaan jopa uhkailla julkisilla paikoilla – myös silloin, kun he ovat pakolaisia Ukrainasta.
Venäjä ei katoa naapuristamme minnekään. Siksi tarvitsemme jatkossakin myös Venäjä-osaajia – niitä, jotka tuntevat Venäjän maana ja jotka osaavat venäjän kieltä. Niitä, jotka pystyvät kertomaan, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii – ja ehkä jopa ennakoimaan, miten se toimii tulevaisuudessa. On tärkeää, että näissä osaajissa on myös suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvia. Sellaisia, kuin Mara.
Kolmas teema. Informaatiopuolustus. Huhtikuussa 2022 Mara totesi Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Suomessa kun kysyt, kuka vastaa meidän informaatiopsykologisesta puolustuksestamme, saat vastaukseksi vain lasittuneen katseen.”
Mara halusi varmistaa, että jatkossa katseet eivät olisi lasittuneita edes silloin, kun meille esitetään näinkin vaikea kysymys. Siksi hän oli tärkeimpänä toimijana käynnistämässä kognitiivisen ja informaatiopsykologisen turvallisuuden kehityshanketta, Kilpeä. Mara ehti johtaa sitä vain hetken ennen sairastumistaan. Nyt hanke on loppusuoralla, ja se päättyy heinäkuun lopussa.
Psykologinen puolustus, informaatiopuolustus, kognitiivinen turvallisuus. Perustaltaan samalla ilmiöllä on meillä ja maailmalla monta nimeä.
Me olemme päätyneet siihen, että termi kognitiivinen turvallisuus kuvaa parhaiten sitä, mitä kannattaa tavoitella. Se kuvaa tavoitetta ennemmin kuin toimintaa. Se on terminä neutraali tai jopa positiivinen. Mutta ennen kaikkea: se kuvaa sitä, mistä kaikki alkaa: meistä jokaisesta.
Suomen kognitiivinen turvallisuus ja samalla informaatiopuolustus rakennetaan yksilölähtöisesti, alhaalta ylöspäin. Sen rakentaminen on tärkeää, sillä kognitiivinen sodankäynti yleistyy ja on jatkossa suomalaisellekin yhteiskunnalle nykyistä huomattavasti suurempi haaste.
Neljäs teema. Perunamuusi. Tiedekuntamme työelämäprofessoreilla on intohimoinen suhde työpaikkaravintolamme ruokiin. Yksi heistä korostaa sitä, että työpaikalla pitää olla aina, kun tarjolla on uunimakkaraa – niin kuin tänään. Maran oppi meille muille taas oli se, että perunamuusia otetaan aina, kun sitä on tarjolla.
Tämä kuvaa yhtä Maran keskeistä periaatetta: sitä, että tilaisuuteen tartutaan ja se hyödynnetään aina kun mahdollista. Maran tapauksessa tällainen tilaisuuteen tarttuminen oli usein hieman kuin laskuvarjohyppy: alussa vauhti on kova ja vielä kiihtyykin koko ajan, mutta sen jälkeen varjo aukeaa, ja tuloksena on hallittu ja kontrolloitu laskeutuminen. Monet meistä tietävät, että Mara oli myös laskuvarjojääkäri.
Mara sai aikaan niin paljon, koska hän tarttui mahdollisuuksiin. Siksi hän oli niin merkittävä tekijä Suomen kriisinkestävyyden rakentamisessa. Maran sähköpostiviestiensä lopussa käyttämä sitaatti presidentti Zelenskyiltä ”Totuus voittaa valheen, valo voittaa pimeyden” kuvaa hyvin Maraa. Hän halusi tehdä työtä isänmaan hyväksi, jotta meillä kaikilla olisi parempi paikka elää, ja jotta totuus voittaisi valheen ja valo voittaisi pimeyden. Kiitos siitä, Mara.