Tämä teksti on itsenäisyyspäivän puhe, jonka pidin Keski-Suomen reserviläispiirin varapuheenjohtajana Jyväskylän yliopiston opettajaopiskelijoiden soihtukulkueen seppeleenlaskussa Jyväskylän vanhan hautausmaan sankarihaudoilla. Ensimmäinen opiskelijoiden itsenäisyyspäivän soihtukulkue taivalsi kaupungin halki jo 1950-luvulla. Kulkue on perinne monessa yliopistokaupungissa. Se syntyi tavaksi, jolla on muistettu sodassa kaatuneita opiskelijatovereita ja kunnioitettu Suomen itsenäisyyttä.
Arvoisat opiskelijat, jyväskyläläiset ja muut itsenäisyyspäivän viettäjät.
Viime vuonna vietimme ensimmäistä itsenäisyyspäivää pitkään aikaan tilanteessa, jossa Euroopassa käydään sotaa. Tänä itsenäisyyspäivänä olemme edelleen sotaa käyvän valtion naapuri, mutta vietämme samalla ensimmäistä itsenäisyyspäiväämme puolustusliitto NATOn jäsenenä. Tämän vuoden iskulauseisiin onkin kuulunut ”Ei enää koskaan yksin”. Tästä huolimatta olemme kuitenkin useimmissa asioissa itse ja yksin vastuussa siitä, millaisessa Suomessa elämme.
Itsenäinen Suomi on menestystarina. Olemme mm. maailman vakain valtio, maailman turvallisin maa, meillä on eniten maailmassa inhimillistä pääomaa ja maailman puhtain ilma ja olemme OECD-maiden kärkimaa koulutuksessa. Meillä on siis paljon syitä olla ylpeitä itsestämme – Suomi kun olemme me kaikki.
Suomi ei ole kuitenkaan pelkkä menestystarina. Julkinen taloutemme on heikentynyt ratkaisevasti: meillä ei ole enää välttämättä varaa kaikkeen siihen, mihin olemme tottuneet. Sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus sekä syrjäytyminen ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi. Suomalaiselle yhteiskunnalle tyypilliset yhtenäisyys ja keskinäinen luottamus ovat alkaneet rapautua, ja yhä useammin suomalaiseen arkeen kuuluvat vastakkainasettelu, ääriajattelu ja jopa vihapuhe. Liian moni suomalainen voi pahoin eikä enää usko tulevaisuuteen.
Suomen menestystarinan perusta, osaaminenkin, on alkanut murentua ja eriytyä: koululaisten osaamistaso on yhä tiukemmin sidoksissa kotitaustaan ja vanhempien yhteiskunnalliseen asemaan. Tällä viikolla julkaistujen PISA-tulosten mukaan osaamisen taso on jälleen laskenut. Koulutetumpi väki muuttaa maaseudulta kasvukeskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Kaupunkien sisällä kaupunginosien väliset erot kasvavat. Suomi on jakautumassa kahtia, voittajiin ja häviäjiin, selviytyjiin ja syrjäytyjiin.
Tässä tilanteessa onkin hyvä pysähtyä pohtimaan. Mitä ovat ne tekijät, jotka ovat mahdollistaneet Suomen itsenäisyyden sekä suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan menestyksen? Miten Suomi on aiemmin selvinnyt niistä vaikeuksista, joita se on kohdannut? Miten selviämme vaikeuksista ja haasteista myös tulevaisuudessa? Mikä on Suomen idea?
Suomen ja suomalaisuuden on kuvattu olevan koskematonta luontoa, pohjoisuutta, muille käsittämätöntä kieltä ja ankaraa taistelua omasta asemasta ja olemassaolosta. Suomea ja sen tarinaa on siis pitkään rakennettu hyvin perustavaa laatua olevista lähtökohdista. Modernin Suomen rakennusaineet ovat kuitenkin abstraktimpia – moderni Suomi rakentuu arvoista, arvostuksista ja asenteista.
Mielestäni modernin Suomen idea rakentuu viiden peruskiven varaan. Nämä peruskivet ovat vapaus, tasa-arvo, liberaali demokratia, osaaminen ja yhteisyys. Nämä peruskivet ovat ohjanneet Suomen kehitystä ja suomalaisten elämää jo aiemminkin, mutta tässä uudessa ja epävarmassa tilanteessa, jossa nyt olemme, ne ovat ehkä aiempaakin tärkeämpiä.
Vapauden toteutumisen takaa parhaiten liberaali demokratia, jota on viime vuosina pyritty monin tavoin haastamaan. Liberaalissa demokratiassa kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia, ja heillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon yhteisistä asioista ja elää elämäänsä valitsemallaan tavalla.
Keskeistä on se, että niin kauan kuin yksilön valinnat eivät aiheuta vahinkoa toisille ihmisille, isänmaalle, eläimille tai ympäristölle, niihin ei tule puuttua, päinvastoin: yhteiskunnan tehtävä on pyrkiä takaamaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo yksilön valinnoista riippumatta. Tämä on ainoa oikea tie myös tulevaisuudessa: Suomen pitää tässä asiassa rohkeasti näyttää esimerkkiä yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Itsenäisen isänmaan säilyminen ja kehittäminen edellyttävät riittäviä resursseja. Suomessa keskeisin resurssi tähän on osaaminen. Suomen idean tärkeän osan tuleekin olla osaamisen jatkuva kehittäminen. Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa ilman suomenkielistä koulutusta ja yhtä maailman parhaista koulutusjärjestelmistä opettajineen. Suomen ja suomalaisten osaamisen varmistaminen edellyttääkin myös jatkossa panostuksia opetukseen niin muodollisessa koulutuksessa kuin esimerkiksi kolmannella sektorilla ja myös uusissa, moderneissa oppimisen ja kehittymisen yhteisöissä. Kaikilla tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus opiskeluun ja sitä kautta itsensä ja Suomen kehittämiseen.
Loppujen lopuksi Suomen idea tiivistyy mielestäni ajatukseen yhteisyydestä. Meillä suomalaisilla on yhteinen historia, yhteinen isänmaa ja yhteinen tulevaisuus. Olisi tärkeää, että meillä olisi näiden lisäksi myös yhteiset perusarvot, yhteinen vastuu ja yhteinen näkemys siitä, mitä Suomi on ja mihin se on menossa.
Yhteisyys tarkoittaa myös sitä, että Suomesta ja suomalaisista huolehditaan yhdessä: vakautemme ja kehityksemme taustalla on se, että yhteisyys on ohjannut suomalaista toimintaa ja taannut sellaisen perusturvallisuuden, joka on mahdollistanut kaikille oman vapauden, mutta samalla myös vastuunkannon.
Maailma ja Suomi ovat muuttuneet ratkaisevasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Elämme nyt monimutkaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa kuin koskaan ennen. Ei olekaan ihme, että moni meistä tuntee itsensä pieneksi ja jopa pelkää. Tällaisessa tilanteessa vertaisten tuki ja yhteisyys ovat korvaamattomia: ne luovat yhteisöllisyyttä ja turvaa. Ne takaavat Suomen menestyksen myös tulevaisuudessa. Se on Suomen idea.
Tässä ja nyt – itsenäisyyspäivän iltana sankarihaudoilla – tulee myös väistämättä pohtineeksi, millainen Suomi on puolustamisen arvoinen. Itselleni puolustamisen arvoinen Suomi on turvallinen, tasa-arvoinen, liberaali ja moni-ilmeinen. Puolustamisen arvoisessa Suomessa saa ja pitää kyseenalaistaa. Puolustamisen arvoisessa Suomessa arvostetaan yksilöiden erilaisia elämän valintoja. Siinä Suomessa, joka minun mielestäni on puolustamisen arvoinen, ei määritellä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa uskoa, rakastaa, nähdä maailma, elää, vaikuttaa tai ajatella. Puolustamisen arvoinen Suomi on ennen kaikkea vapaa ja puolustamisen arvoisessa Suomessa me kaikki olemme vapaita.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille iloista jo pimentynyttä itsenäisyyspäivän iltaa. Pidetään yhdessä huoli siitä, että myös sukupolvet meidän jälkeemme voivat viettää joulukuun kuudetta turvallisen ja hyvän maan, Suomen, itsenäisyyspäivänä.