Ääneseudun maanpuolustusjärjestöt viettivät yhteisiä juhliaan lauantaina 17.1.2026 järjestäen kaikille avoimen turvallisuusseminaarin. Minulla oli kunnia olla yksi seminaarin alustajista ja osallistua sen paneelikeskusteluun. Tämä on seminaarissa pitämäni alustus.
Olemme jo useamman vuoden eläneet monikriisiaikaa, joka on aiheuttanut epävarmuutta ja tuonut turvallisuuspuheen erottamattomaksi osaksi arkea. Turvallisuudesta puhutaan perinteisesti negaatioiden kautta. Turvallista on se, että onnettomuuksia ei tapahdu, tartuntatauti ei leviä tai suurvalta ei valloita aluetta, joka sille ei kuulu. Tällä hetkellä arkemme on turvallisempaa kuin koskaan aiemmin. Tästä huolimatta suomalaisten kokema turvattomuuden tunne on voimakkaampi kuin vuosikymmeniin.
Turvallisuusuhat ovat sosiaalisesti rakentuneita, eivät objektiivisia tosiasioita. Kun jostain asiasta tai teemasta aletaan puhua turvallisuuskysymyksenä, se turvallistetaan. Useimmiten turvallistamisen taustalla on aito halu varmistaa, kehittää ja lisätä turvallisuutta. Turvallistaminen voi olla kuitenkin myös opportunistista tai äärimmäistä politisointia. Donald Trumpin Grönlanti-puheet ovat hyvä esimerkki tästä.
Sisäinen? Ulkoinen? Rajaton? Laaja!
Tämän hetken maailma on monimutkainen ja keskinäisriippuvainen. Kaikkien riskien tunnistaminen – hallitsemisesta puhumattakaan – ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Keskeiseksi tavoitteeksi nouseekin resilienssin rakentaminen jo ennen kriisejä. Turvallisuutta ei tulisi myöskään tarkastella siiloina: vaikka esimerkiksi meillä Suomessa edelleen puhutaan mm. sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, on raja näiden välillä vähintäänkin häilyvä.
Viimeaikainen geopoliittisen tilanteen kiristyminen on johtanut siihen, että turvallisuudesta puhuttaessa näkökenttä on jälleen kaventunut: nykyisessä turvallisuuspuheessa painottuvat ennen kaikkea geopolitiikka ja sotilaallinen turvallisuus. Se on ymmärrettävää, mutta se voi olla myös riski. Vaikka geo- ja sotilaspolitiikka tämän hetken tilanteessa ansaitsevatkin huomiota, monet ennakointiraportit korostavat pidemmällä aikavälillä keskeisimpinä riskeinä muita kuin geo- ja sotilaspoliittisia riskejä.
Olenkin valinnut tämän puheenvuoroni lähtökohdaksi ns. laajan turvallisuuskäsityksen. 1990-luvulta peräisin oleva malli on säilyttänyt käyttökelpoisuutensa melko hyvin. Siinä tunnistetaan turvallisuuden ulottuvuuksina sotilaallinen, poliittinen, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristöturvallisuus. Näiden lisäksi on mielestäni perusteltua puhua vielä erikseen teknologisesta turvallisuudesta, jonka olenkin ottanut tässä puheenvuorossani yhdeksi turvallisuuden ulottuvuudeksi.
Sotilaallinen turvallisuus
Viime aikoina suomalaisessakin keskustelussa on siis korostunut sotilaallinen turvallisuus. Siinä on ennen kaikkea kyse sotilaspoliittisen ympäristön kehittymisestä ja valtion selviytymisestä erilaisten sotilaallisten uhkien paineessa – ääritilanteessa aseellisen konfliktin osapuolena.
Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti. Jo pitkään tunnistettu Venäjän lähialueilleen aiheuttama uhka konkretisoitui Venäjän aloitettua laajan hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022. Suomen vastaus tähän oli nopea hakeutuminen Naton jäseneksi ja aiempaakin voimakkaampi panostaminen kansalliseen puolustukseen.
Ehkä Venäjän hyökkäyssotaakin voimakkaampi murros geo- ja sotilaspoliittisessa toimintaympäristössä on tapahtunut Donald Trumpin toisen kauden alettua vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana on menetetty varmuus aiemman kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän toimivuudesta ja jopa olemassaolosta.
Yhdysvallat on useiden asiantuntijoiden mukaan kehittynyt illiberaaliksi demokratiaksi – yhteiskunnaksi, joka on demokratian ja diktatuurin välimuoto. Siinä vahva johtaja – tässä tapauksessa Donald Trump – ohjaa suoraan ja peitetysti demokraattiselta näyttävää hallintosysteemiä.
Suomen ja Euroopan kannalta tosiasia on, ettei Yhdysvaltoihin liittolaisena ja Naton vahvimpana toimijana voida enää välttämättä luottaa. Joulukuussa 2025 Yhdysvallat julkaisi lisäksi uuden kansallisen turvallisuuden strategiansa, jossa se kertoo, kuinka surkeassa tilassa Eurooppa on ja kuinka väärin elämme elämiämme. Yhdysvallat ilmoittaa avoimesti aikovansa sekaantua eurooppalaiseen päätöksentekoon ”korjatakseen Euroopan kurssia”. Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ja Euroopan on kaikin tavoin mahdollisimman nopeasti vahvistettava omaa puolustuskykyään ja suvereniteettiaan.
Suomelle tämä tarkoittaa vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä jatkossakin. Lisäksi edessä on myös liittolaissuhteiden realistinen uudelleentarkastelu: vain vuosi sitten hyväksytty puolustusselonteko ei ole vanhentunut kauniisti.
Poliittinen turvallisuus
Poliittisessa turvallisuudessa on kyse valtioiden pysyvyydestä ja vakaudesta. Tässä suhteessa tilanne Suomessa on hyvä: olimme pitkään Fund for Peace -säätiön tutkimuksen mukaan maailman vakain valtio. Tällä hetkellä olemme sijalla kaksi – edellemme on kiilannut Norja. Myös muut Pohjoismaat kuuluvat maailman vakaimpien valtioiden joukkoon.
Edellä mainitussa tutkimuksessa valtioiden vakautta arvioidaan neljän eri osa-alueen kautta. Vakauteen vaikuttavat sisäinen koheesio, valtion sosiaalinen kestävyys sekä taloudellinen ja poliittinen tilanne.
Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on viimeisten parin vuosikymmenen aikana tapahtunut merkittävä muutos. Poliittinen keskustelu on siirtynyt konsensushakuisesta, asiantuntijavetoisesta ja perinteisen median ohjaamasta mallista kohti tunnepitoisempaa, polarisoituneempaa ja sosiaalisen median logiikkaa noudattavaa tapaa.
Liian usein tavoitteena on vastakkainasettelujen hakeminen: sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään yhteinen, kaikkia tyydyttävä ratkaisu, on lähtökohtana avoimen vihamielinen me vastaan ne -tilanne, jossa tavoitteena ei ole vain oma voitto, vaan myös vastapuolen nöyryyttäminen ja nujertaminen.
Varoittavia esimerkkejä siitä, mihin tällainen poliittinen kulttuuri pahimmillaan johtaa, löytyy Euroopastakin, ja viimeisen vuoden aikana tapahtunut yhdysvaltalaisen demokratian rapautuminen sai sekin alkunsa nimenomaan vastakkainasetteluja korostavan poliittisen kulttuurin noususta.
Vastakkainasetteluilla ei edistetä koko yhteiskunnan ja maan menestystä ja hyvinvointia. Suomi valtiona on tällä hetkellä monessa suhteessa kriisissä, jota kärjistävät ympäröivän maailman kriisit. Kriisistä selviäminen edellyttää aitoa yhdessä tekemistä, kompromissihalukkuutta ja pitkän tähtäimen suunnittelua. Nämä taas edellyttävät poliittisen kulttuurimme muutosta, paluuta konsensuksen kulttuuriin.
Taloudellinen turvallisuus
Taloudellisessa turvallisuudessa on kyse taloudellisista resursseista riittävän taloudellisen hyvinvoinnin ja elinolojen saavuttamiseksi. Suomella on tässä suhteessa huomattavia haasteita. Taloutemme ei ole reaalisesti kasvanut lähes kahteen vuosikymmeneen, julkisen talouden velkaantumisaste on korkeampi kuin koskaan aiemmin ja työttömyysasteemme on pahin koko Euroopan unionissa.
Syitä ja syyllisiä huonoon taloudelliseen tilanteeseen on haettu aktiivisesti. Paitsi, että se edellinen hallitus on aina ilmeinen syyllinen, on talouskurjuutta selitetty niin ulkoisilla talousshokeilla, väestönkehityksellä kuin liian säästäväisellä kansallakin. Jatkuva pessimistinen talouspuhe yhdistettynä kiistämättömiin rakenteellisiin ja alueellisiin ongelmiin on yhdessä ulkoisten tekijöiden kanssa johtanut yleiseen apatiaan.
Ilmiselvää ratkaisua talouden ongelmien ratkaisemiseen ei ole – jos olisi, emme olisi tässä tilanteessa. Uskon kuitenkin, että tässäkin asiassa avainasemassa on yhdessä tekeminen. Meidän pitää yhdessä elää säästeliäämmin, varmistaa suomalaisen osaamisen kehittyminen ja uudistaa niin talouden kuin yhteiskunnankin rakenteita. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa uusia nokioita, koneita, supercellejä – ja yksisarvisia. Niiden luomiseen on mahdollisuuksia meillä täällä Keski-Suomessakin.
Yhteiskunnallinen turvallisuus
Yhteiskunnallinen turvallisuus liittyy esimerkiksi yhteiskunnalliseen vakauteen, kansalliseen identiteettiin sekä jaettuihin arvoihin ja tavoitteisiin. Maailman talousfoorumin viime vuonna julkaistun globaalin riskiraportin mukaan yhteiskunnalliset riskit ovat vaikutuksiltaan kaikkein vakavimpia riskejä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Raportissa kiinnitetään huomiota erityisesti epätasa-arvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen polarisaatioon, koska ne voivat potentiaalisesti aiheuttaa yhteiskunnallista epävakautta ja edelleen poliittisia ja geostrategisia levottomuuksia.
Yhteiskunnallisen turvallisuuden varmistamiseen tulee kiinnittää Suomessa nykyistä selvästi enemmän huomiota. Suomalainen yhteiskunta on polarisoitunut ja polarisoituu. Polarisaatio on havaittavissa lähes kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi työmarkkinoilla, tulotasossa ja toimeentulossa, koulutustasossa, terveydessä sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuudessa, demokraattisessa osallistumisessa… Listaa voisi valitettavasti jatkaa pitkäänkin.
Sitran viime vuonna julkaisemassa Suomen turvallisuusympäristön ennakointikatsauksessa nostetaan yhdeksi viidestä merkittävimmästä turvallisuuden kehityskulusta yhteiskunnallisen liiman rakoileminen. Tähän liittyy affektiivisen polarisaation käsite. Sillä tarkoitetaan tunnepohjaista, negatiivista suhtautumista toisia ryhmiä kohtaan ja muiden kuin omaan ryhmään kuuluvien avointa halveksuntaa ja mitätöintiä.
Affektiivista polarisaatiota esiintyy Suomessa vähemmän kuin muissa maissa, mutta sen määrä näyttäisi lisääntyvän. Tämä on uhka suomalaisen yhteiskunnan koheesiolle ja sitä kautta turvallisuudelle. Affektiivinen polarisaatio voi johtaa mm. väkivaltaisen radikalismin lisääntymiseen, vihapuheen ja viharikosten yleistymiseen sekä demokratian haurastumiseen. Tähän meillä ei yhteiskuntana ole varaa.
Polarisointi voi olla myös ase, ja esimerkiksi Venäjän strategisessa ajattelussa vastustajien yhteiskuntien vakauden horjuttaminen on keskeisin vaikuttamisen keino. Venäläisessä ajattelussa sotilaallisen vaikuttamisen ulottuvuuksina nähdään perinteisen fyysisen ulottuvuuden rinnalla informaatioulottuvuus sekä sosiaalis-kulttuurinen ja mentaalinen ulottuvuus.
Informaatioulottuvuudessa toteutettavilla, ihmisten mieliin kohdistuvilla operaatioilla pyritään vaikuttamaan vastustajan kulttuuriin, arvoihin, perinteisiin käsitteisiin, symboleihin ja myytteihin – koko kansalliseen narratiiviin ja identiteettiin, jotka pyritään kiistämään tai tuhoamaan.
Ympäristöturvallisuus
Pitkällä aikavälillä kaikkein merkittävimmät turvallisuusriskit myös Suomen kannalta liittyvät ympäristöturvallisuuteen. Kaikkein vakavimpia näistä riskeistä ovat sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat häiriöt, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ekosysteemien romahtaminen, maapallojärjestelmien kriittiset muutokset sekä luonnonvarojen ehtyminen ja pula luonnonvaroista.
Kaikki ympäristöriskit ovat ihmisen toiminnan aiheuttamia, ja useimpien niiden taustalla on ilmastonmuutos, jonka mekin havaitsemme mm. kesien hellejaksoina, sadannan lisääntymisenä ja vuodenaikojen välisten erojen liudentumisena.
Ilmastonmuutos ja ympäristön lisääntyvä rasitus aiheuttavat ja katalysoivat myös muita turvallisuusriskejä. Arviot ilmastonmuutoksen aiheuttaman elinolojen heikkenemisen ja mm. siitä seuraavien sotien aiheuttamasta, Eurooppaan kohdistuvasta pakolaispaineesta lähivuosikymmenten aikana vaihtelevat kymmenistä satoihin miljooniin.
Arktinen alue on noussut 2000‑luvulla yhdeksi maailman geopolitiikan keskeisistä näyttämöistä, koska ilmastonmuutos avaa uusia merireittejä ja luonnonvaroja, ja suurvallat – erityisesti Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina – kilpailevat vaikutusvallasta alueella. Tämä kehitys näkyy sotilaallisena varustautumisena, taloudellisena kiinnostuksena ja diplomatian jännitteinä. Suomelle ja muille arktisen alueen maille tämä muodostaa merkittävän turvallisuushaasteen.
Meillä kaikilla on vastuu ympäristöturvallisuuden edistämisestä. Niin Suomen maana kuin meistä jokaisen tulee jatkaa vihreää siirtymää. Meidän tekemisemme yksin eivät maailmaa pelasta, mutta kannattaa muistaa, että vihreät valinnat ovat yleensä hyödyllisiä myös yksilön itsensä kannalta. Jo se tekee niistä kannattavia.
Teknologinen turvallisuus
Teknologia on kuin tuli – se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Teknologia tekee elämästämme helpompaa, hauskempaa ja turvallisempaa. Samalla se kuitenkin luo uusia riskejä – esimerkiksi kyber- ja informaatioriskejä. Tulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa myös teknologisia mullistuksia, joilla on merkittäviä turvallisuusvaikutuksia, joihin meidän tulee varautua.
Tekoäly on tullut osaksi arkea aivan huomaamatta. Se ennustaa säätä, hoitaa asiakaspalvelua, lukee uutisia ja vastaa hyvinvointialueella puhelimeen. Vaikka tekoäly monessa mielessä tuntuu jo nyt ihmekoneelta, on sen esiinmarssi vasta alussa. Tekoäly kehittyy jatkuvasti ja ottaa koko ajan tukevamman jalansijan niin yrityksissä, yhteiskunnassa kuin arjessakin.
Tekoälyyn liittyy myös riskejä. Yleisesti teknologian kehitys aliarvioidaan pitkällä ja yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä. Tämä on hyvä muistaa ja pyrkiä varmistamaan, ettei tekoälyn kehitys karkaa käsistä. Erään naapurimaamme johtaja on todennut, että se, joka hallitsee tekoälyä, hallitsee maailmaa. Ainakaan itse en haluaisi nähdä tuon miehen hallitsevan maailmaa tekoälyn avulla.
Tekoälyn ohella myös kvanttilaskenta tuo mukanaan mullistuksen. Tällä hetkellä se on vielä kehittyvä teknologia, mutta jonain päivänä kvanttitietokoneet syrjäyttävät nykyiset tietokoneet. Se tarkoittaa nykyiseen verrattuna käsittämätöntä laskentakapasiteettia, joka yhdistettynä tekoälyn kehitykseen muuttaa radikaalisti sitä, mitä tietotekniikalla voidaan tehdä. Tässäkään asiassa mullistus ei ole vain positiivinen, vaan mm. tietoturva täytyy ajatella täysin uudelleen.
Teknologia yhdessä talouden kanssa on myös uuden kylmän sodan blokkien muodostaja. Uudessa kylmässä sodassa vastakkain ovat ideologisten liittoutumien sijaan Washingtonin ja Pekingin ympärille muodostuvat taloudelliset ja teknologiset verkostot. Pienemmät valtiot ja alueet joutuvat kallistumaan jommankumman verkoston puoleen tai tasapainottelemaan epävakaasti niiden välissä. Euroopan tilanne ei tässäkään suhteessa ole helppo: suhde Yhdysvaltoihin on monimutkainen ja Kiinaan viileä, mutta Euroopan teknologiseen suvereniteettiin on vielä matka – ehkä liian pitkä matka. Tällä hetkellä olemme teknologisesti täysin riippuvaisia Yhdysvalloista.
Pointti 1 – Pidetään silmämme auki
Pitääkö meidän sitten olla huolissamme kaikesta? Tietyssä mielessä kyllä, mutta ei välttämättä niistä asioista, joista kannamme huolta juuri nyt. On siis kolmen pointin aika.
Ensimmäinen pointti. Pidetään silmämme auki, katsotaan kauas eikä unohdeta kuuntelemista. Turvallisuus on muutakin kuin geopolitiikkaa, ja suurimmat muutokset aiheutuvat hitaista kehityskuluista. Mitä useamman hiljaisen signaalin havaitsemme, sitä parempi on tilannekuvamme Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan suunnasta.
Pointti 2 – Ei kanneta huolta asioista, joille emme voi mitään
Toinen pointti. Ei kanneta yksilöinä huolta asioista, joille emme voi mitään. Tämä on varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei mahdotonta. Ei altisteta itseämme liikaa huonoille uutisille. Pidetään kiinni rutiineista. Ja muistetaan Mauno Koiviston sanat:
”Jos kysytään, että kannattaako vai eikö kannata, niin kyllä yleensä kannattaa. Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi.”
Pointti 3 – Tehdään parhaamme…
Kolmas pointti. Tehdään parhaamme niissä asioissa, joissa voimme vaikuttaa ja kehitetään itseämme niin, että parhaamme on jatkossa vieläkin parempi. Käytännössä tämä tarkoittaa vastuun kantoa, varautumista ja yhteisen, hyvän yhteiskunnan rakentamista. Juuri tähän on perustunut Suomen menestys aiemmin, ja tähän se perustuu myös tulevaisuudessa.
Panu Moilanen