Venäjän laiton ja laajamittainen sota on epävakauttanut turvallisuusympäristöämme merkittävästi ja pitkäaikaisesti. Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaa voimapolitiikkansa välineenä naapurivaltioitaan vastaan. Suomen kylmän sodan jälkeinen valinta ylläpitää maanpuolustusta ja säilyttää asevelvollisuus onkin osoittautunut oikeaksi: geopoliittiset tosiasiat eivät ole muuttuneet, ja Venäjä on epävakaampi ja arvaamattomampi kuin uskoimmekaan. Oikeita valintoja pitää kuitenkin tehdä myös jatkossa. Yksi niistä on aloittaa asevelvollisuusjärjestelmän uudistaminen nyt, sillä olemme tässä asiassa päivä päivältä enemmän myöhässä.
Kesän lopun lähestymisen varma merkki on koulujen alku ja se, kun uudet ekaluokkalaiset aloittavat opintiensä. Tämä vuosi ei ollut tästä mikään poikkeus, vaan koulut alkoivat elokuun alussa. Poikkeuksellista sen sijaan oli koulun aloittajien määrä: koulunsa aloitti noin 54 000 ekaluokkalaista – 10 % vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Vuonna 2023 syntyi noin 43 000 lasta, joten seuraavien reilun viiden vuoden aikana uusien ekaluokkalaisten määrä pienenee vielä lähes 20 %.
Syntyneistä puolet on poikia. Tällä hetkellä miehistä varusmies- tai siviilipalveluksen suorittaa noin kaksi kolmasosaa. Jos mikään ei muutu, viime vuoden ikäluokasta saadaan siis noin 13 200 varusmiespalveluksen suorittajaa. Vuoden 2023 kutsunnoissa palvelukseen määrättiin noin 23 300 henkilöä. Seuraavien 20 vuoden aikana varusmiespalveluksen suorittavien määrää näyttäisi vähenevän siis jopa yli 40 %. Muutos on merkittävä. Ikäluokkien pieneneminen näyttäisi myös jatkuvan edelleen.
Pelkän potentiaalisten taistelijoiden määrän tarkastelun ohella huomio kannattaa kiinnittää myös siihen, mitä maanpuolustus nyt ja tulevaisuudessa tarkoittaa. Sodankäynti ja sota ovat muuttuneet ja muuttuvat ratkaisevasti. Sodankäynnistä tulee yhä teknisempää, ja yhä useammin vaikuttamisen tapana on jokin muu kuin fyysinen tuhoaminen: jo nykyisille konflikteille on tyypillistä mm. kyber- ja informaatiovaikuttaminen. Niiltä puolustautuminen vaatii hyvin erikoistunutta ja pitkää koulutusta vaativaa osaamista, jota nykyinen asevelvollisuusjärjestelmämme ei tuota.
Edellä kuvatun ongelman ratkaisu on ilmeinen: maanpuolustustamme tulee kehittää siten, että myös jatkossa palveluksen suorittajia on riittävästi, ja että järjestelmä tuottaa sellaista osaamista, jota tulevaisuuden maanpuolustuksessa ja kokonaisturvallisuuden varmistamisessa tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi tarvetta laajentaa perustuslain mukainen maanpuolustusvelvollisuus koskemaan tosiasiallisesti kaikkia kansalaisia sukupuolesta riippumatta niin myös tarvetta pohtia ennakkoluulottomasti, miten maanpuolustusvelvollisuuden suorittaminen jatkossa järjestetään.
Suomen Reserviupseeriliitossa toimi työryhmä, jonka tavoitteena oli miettiä, miten vastata niihin haasteisiin ja vaatimuksiin, joita ei yksistään asevelvollisuus vaan myös kokonaismaanpuolustus kohtaa 2030-luvulle tultaessa. Työryhmä sai työnsä päätökseen loppuvuodesta 2023. Työryhmän mukaan asevelvollisuuden rinnalle tulee kehittää nykymuotoisen siviilipalveluksen tilalle järjestelmä, jolla perustuslaissa määritelty maanpuolustusvelvollisuus on mahdollista toteuttaa tosiasiallisesti kaikille. Tämä on myös Reserviupseeriliiton virallinen kanta.
Suomen suurimman maanpuolustusjärjestön, Reserviläisliiton, kanta sen sijaan jää epäselväksi. Sen markkinoinnissa ”maata voi puolustaa mies tai nainen, mutta ei sivustakatsoja”. Ja nimenomaan voi, muttei ilmeisesti tarvitse. Ainakaan, jos asiaa kysytään liiton nykyiseltä puheenjohtajalta, Kari Salmiselta. Valkeakosken Sanomille kesäkuussa 2024 antamassaan haastattelussa hän toteaa, ”ettei lähtisi tekemään asepalvelusta pakolliseksi muille kuin miehille”, koska se olisi hänestä ”ongelmallista esimerkiksi lastenhoidon kannalta”.
Salmisen kommenttia voi tulkita monella tavalla. Yhtäältä se voidaan nähdä perinteisiä sukupuolirooleja korostavana konservatiivisuutena, toisaalta sen voi tulkita niin, ettei Salminen hahmota, miten maanpuolustus ja turvallisuuden tuottaminen ovat muuttuneet ja muuttumassa: Suomeenkaan ei tuoteta turvallisuutta tai puolusteta maata vain aseellisesti. Niin tai näin, Reserviupseeriliiton kantaan verrattuna Salmisen kannanotto kuulostaa joka tapauksessa vanhanaikaiselta ja impivaaralaiselta.
Parlamentaarisesti asevelvollisuuden laajentamiselle on jo laaja tuki: sitä kannattavat puolueista Kokoomus, RKP, SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät – suurista puolueista siis vain Keskusta ja Perussuomalaiset ovat nykyjärjestelmän säilyttämisen kannalla. Orpon hallituksen ohjelman mukaan ”hallitus kehittää asevelvollisuutta”, mutta se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, ei ohjelmasta selviä. Kutsuntojen laajentaminen koko ikäluokkaa koskeviksi ei ole ongelman mittakaavassa vielä edes kukonaskel.
Tarve nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän uudistamiselle on selvä. Nykyjärjestelmä ei tuota enää riittävää ja riittävän laajaa maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden suorituskykyä tai tulevaisuudessa välttämättä edes riittävän suurta reserviä. Lisäksi järjestelmään liittyy merkittävä yhdenvertaisuusongelma, joka koko ajan nakertaa järjestelmän hyväksyttävyyttä ja sitä kautta myös sen toimintakykyä. Silmien ummistaminen näiltä ongelmilta ja niiden kieltäminen on vastuutonta. Olemme järjestelmän uudistamisen kanssa päivä päivältä enemmän myöhässä. On aika toimia.
Panu Moilanen
Tämä teksti on kirjoitettu kolumniksi Keski-Suomen Maanpuolustajan numeroon 3/2024.