Harvat ja valitut

Yksi varma kevään merkki yliopistoissa ovat valintakokeet. Todistusvalinnalla valittavien määrän lisääntyessä niiden merkitys on vähentynyt varsinkin valinnoissa suorittamaan kandidaatin tutkintoja, mutta edelleenkin varsinkin alanvaihtajat, ylioppilastutkintoa suorittamattomat ja hieman heikommin kirjoituksista selvinneet vaeltavat keväällä ja alkukesästä valintakokeisiin. Kokonaisuutena ottaen toivomansa yliopisto-opinnot pääsevät edelleen aloittamaan vain harvat ja valitut.

Valintakoe on monelle hakijalle stressaava kokemus. Parhaimmillaan vain parin tunnin rypistyksen aikana määrittyy se, onko seuraavana syksynä ohjelmassa opiskelua halutussa tutkinto-ohjelmassa vai mahdollisesti jotain muuta. Joillekin kevään valintakoestressi toistuu lisäksi useamman kerran, kun ovet unelmien opiskelupaikkaan eivät meinaa aueta.

Valintakokeet järjestetään nykyisin pääasiassa digitaalisina eli kokeisiin vastataan omalla kannettavalla tietokoneella erityisessä koejärjestelmässä. Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelman valintakokeessa oli tänä vuonna aineistona videoluento, joka esitettiin kokeen aluksi.

Valintakokeet ovat hakijoiden ohella stressaavia myös yliopistojen henkilökunnalle. Kun samaan aikaan on lukuvuoden kiivain valmistumissuma, on aika toukokuusta juhannukseen varsinkin opetuspainotteisissa tehtävissä työskenteleville koko työvuoden rasittavin kausi, jonka jälkeen kesälomalle jäädään usein melko lailla kaikkensa antaneena.

Valintakokeiden laatiminen on haastava tehtävä. Nimensä mukaisesti kokeella pitää pystyä valitsemaan osa hakijoista opiskelijoiksi. Tämän vuoksi kokeen pitää olla selkeän erotteleva. Hakijan näkökulmasta erottelevuuteen pyrkiminen tekee kokeesta monessa suhteessa ikävän: arvioinnissa pisteytys on tarkkaan määritelty, ja huippupisteisiin vaaditaan lähes täydellistä suoritusta. Kysymyksissä saattaa erottelevuuden vuoksi olla myös ikään kuin kompia, ja osa kysymyksistä voi olla hyvinkin yksityiskohtaisia.

Jyväskylän yliopistossa ei tänä lukuvuonna saanut olla missään valintakokeessa mitään etukäteen luettavaa materiaalia, vaan valintakokeen tuli olla sellainen, että siihen saattoi tulla ilman etukäteistä valmistautumista. Monissa aineissa tämä aiheutti päänvaivaa, ja kokeissa käytettiinkin monenlaista kokeen aikaista aineistoa, minkä lisäksi mitattiin hakijoiden yleisiä opiskeluvalmiuksia.

Valintakokeen arvioinnille käytössä oleva aika on yleensä äärimmäisen lyhyt. Satojen kokeiden arviointi saatetaan joutua tekemään jopa päivissä, mikä johtaa siihen, että kokeissa käytetään automaattisesti arvioitavia tehtävätyyppejä. Tämä on nykyisin onneksi melko helppoa, sillä käytännössä kaikki valintakokeet ainakin Jyväskylän yliopistossa tehdään nykyisin digitaalisesti.

Vastasin itse tänäkin vuonna Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelman valintakokeesta. Sillä valitaan noin 300 hakijasta parikymmentä opiskelijaa. Kuten muutkin Jyväskylän yliopiston kokeet, TSAMOnkin valintakoe toteutettiin tänä vuonna ilman etukäteismateriaalia – aiemmin koe on perustunut etukäteen julkaistuun valintakoemateriaaliin.

Kokeemme toteutettiin Jyväskylän yliopistossa kehitetyssä TIM-järjestelmässä, joka mahdollista hyvinkin monipuoliset kysymystyypit ja muut ominaisuudet. Jos jotain tarvittavaa ei ole valmiina, ominaisuus voidaan toteuttaa järjestelmään ketterästi. Kun järjestelmän ylläpito lisäksi on (kirjaimellisesti) samassa talossa, on järjestelmätuki erittäin nopeaa ja hyvää.

Valintamme kokeen rakenteeksi oli tälle vuodelle kuitenkin sama kuin aiemminkin: kokeessa oli automaattisesti tarkastettavia monivalintatehtäviä ja esseekysymyksiä. Valintaperusteiden mukaisesti koe arvioidaan kahdessa vaiheessa: esseekysymykset arvioidaan monivalintakysymysten perusteella vain viideltäkymmeneltä parhaalta. Tämä mahdollistaa kokeen ja valintaan kuuluvien videohaastatteluiden arvioinnin niiden arviointiin käytettävissä olevassa hyvin lyhyessä ajassa.

Kokeessa esitettiin aineistona videoluento, jonka teemana oli ”Informaatiovaikuttaminen ja -sodankäynti”. Luentovideo oli kokeessa kestoltaan noin 45 minuuttia, ja se esitettiin kokeen alussa kerran. Luentovideota katsoessa oli mahdollisuus tehdä muistiinpanoja joko koejärjestelmässä olevalle muistiinpanosivulle tai paperille. Video oli sisällöltään melko tiivis, ja sitä laadittaessa oli pyritty sisältöön, jonka avulla voidaan arvioida myös hakijoiden kykyä erottaa oleellinen epäoleellisesta. Luentovideon intro-osuudessa annettiin vihjeitä siitä, mistä teemoista kokeen esseekysymykset on laadittu.

Myös monivalintakysymyksissä oli kysymyksiä aineistoluennosta. Niiden lisäksi kysymyksillä pyrittiin mittaamaan yleisiä opiskeluvalmiuksia, mm. kykyä matemaattiseen, loogiseen ja kielelliseen ajatteluun sekä yleistietoa. Kysymyksissä esiintyivätkin siten mm. tiedekuntamme kokeissa usein esiintynyt vaniljakastiketta keittelevä tonttu, Goethen Faust ja Daavidin linko.

Varsinkin yleistietoa mittaavat kysymykset olivat varmasti monille hakijoista yllätys. Vastaava kysymystyyppi on käytössä muutaman muunkin alan kokeessa, ja sitä käytetään yleisesti myös rekrytointiprosesseissa. Yleistiedon taso kuvaa ihmisen valmiutta, kykyä ja halua oppia uutta. Lisäksi laaja yleissivistys on hyödyllistä erilaisissa analyysitehtävissä niin yrityksissä kuin julkisissa organisaatioissakin. Toisaalta meidän kokeessamme suuri osa kysymyksistä, jotka näyttäisivät mittaavan yleistietoa, olivat nekin itse asiassa loogisen päättelyn tehtäviä: vaihtoehtoja pystyi sulkemaan pois päätellen.

Valintakokeen laatiminen ja opiskelijavalinnat ovat toisaalta kiinnostava, toisaalta äärimmäisen ikävä osa yliopistotyötä. Olen varma, että suurin osa esimerkiksi meidän tutkinto-ohjelmaamme hakevista on harkinnut hakemistaan tarkkaan, ja heillä on suunnitelma sille, miten he hyödyntäisivät tarjolla olevaa uutta osaamista työssään ja muussa elämässään. Tämä näkyi valintakokeessa mm. siitä, että kokeessa oltiin keskimääräistä selvästi pidempään: ensimmäiset poistuivat vain noin puoli tuntia ennen koeajan päättymistä.

Vain murto-osa yliopistoihin hakevista saa opiskelupaikan ja sitä kautta mahdollisuuden osaamisensa kehittämiseen. Me kaikki tarvitsemme kuitenkin koko ajan lisää osaamista – usein myös aivan uudelta alalta. Maailma ympärillämme kehittyy ja muuttuu niin nopeasti, että kerran hankitulla koulutuksella ja osaamisella ei selviä koko työuraansa – yleensä siis kymmeniä vuosia. Siksi Suomessa panostetaankin tällä hetkellä jatkuvaan oppimiseen – siihen, että osaamistarpeiden muutoksiin reagoidaan joustavasti.

Jyväskylän yliopisto on perinteisesti ollut aktiivinen jatkuvan oppimisen toimija. Meillä on maan suurin avoin yliopisto, ja viime vuosina on kehitetty myös uudenlaisia, pääasiassa digitaalisia opiskelumahdollisuuksia. Itse olin mukana laatimassa Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssia, joka julkaistiin syksyllä 2021. Syksyllä 2023 julkaistaan vastaavaan ajatteluun perustuva Tiedustelun perusteet -verkkokurssi. Sekin on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille – tiedustelullisesta ajattelusta on hyötyä laajasti yhteiskunnassa. Siksi se on loistava teema myös jatkuvaan oppimiseen. Opiskelemaan pääsevät kaikki halukkaat – eivät vain harvat ja valitut.

Panu Moilanen