Kun Suomessa puhutaan esimerkiksi Venäjän länteen kohdistamasta informaatiosodankäynnistä, käytetään usein termiä informaatiovaikuttaminen. Harmittoman kuuloisen kiertoilmauksen käyttäminen on haitallista, ehkä jopa vaarallista – se ei välttämättä kerro suomalaisille, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Tässäkin asiassa on aika sanoa ruma sana niin kuin se on.
Kun jostain ikävästä asiasta ei haluta puhua suoraan, käytetään kiertoilmauksia eli eufemismeja. Yleensä eufemismien käyttö liittyy siihen, ettei ihmisten haluta kiinnittävän huomiota siihen, mistä puhutaan – joskus ehkä edes ymmärtävän, mistä todellisuudessa on kyse. Usein eufemismina käytetään jotain korostetun neutraalia sanaa.
Perinteisesti kiertoilmauksia on käytetty puhuttaessa pelottavista tai kielletyistä asioista. Petoeläimistä käytettiin usein kiertoilmauksia, koska niiden todellisen nimen lausumisen uskottiin kutsuvan pedon paikalle. Pyhän henkiolennon nimen tarpeettoman lausumisen taas katsottiin herjaavan pyhää, ja tabuista ei puhuta suoraan – niin, koska ne ovat tabuja.
Nykyisin eufemismeja käytetään yleensä jostain epämääräisestä tai epämiellyttävästä puhuttaessa. Yksi yleisesti käytetty kiertoilmaus on vaikuttaminen. Se on korostetun neutraali termi, joka voi tarkoittaa käytännössä melkein mitä tahansa – ääritapauksessa sillä voidaan esimerkiksi sotilaallisessa kontekstissa tarkoittaa jopa vihollisen surmaamista.
Vaikuttaminen todellisena ilmiönä on erottamaton osa nykyisiä yhteisöjämme. Meihin kaikkiin vaikutetaan koko ajan esimerkiksi informaatiolla. Meille mm. kerrotaan, kuinka meidän pitäisi syödä, kuinka fyysisesti aktiivisia meidän tulisi olla ja ennen kaikkea, mitä meiltä puuttuu ja mitä meidän pitäisi ostaa – kaupallinen vaikuttaminen eli markkinointi ja mainonta on yksi vaikuttamisen yleisimmistä muodoista.
Lähtökohtaisesti kaikki vaikuttaminen informaatiolla on informaatiovaikuttamista. Tälle termille on kuitenkin Suomessa soviteltu omaa erityistä, negatiivista miellemerkitystään ja kiertoilmaisun tehtävää. Informaatiovaikuttamisesta puhuttaessa tarkoitetaan nimittäin usein nimenomaan vihamielistä vaikuttamista, jonka takana on usein jokin valtiollinen toimija. Venäjän trollien toiminta on informaatiovaikuttamista, samoin vaikkapa sosiaalisessa mediassa tapahtuva pahantahtoinen mielipiteenmuodostuksen ohjailu.
Informaatiovaikuttamisen kaltaisen neutraalin kuuloisen termin käyttäminen kuvaamaan negatiivista ilmiötä, joka jokaisen suomalaisen tulisi tuntea ja tunnistaa, on ongelmallista. Se on myös epäloogista. Kun vieras valtio sekaantuu suvereenin valtion vaaleihin tavoitteenaan vaikuttaa niiden tulokseen, puhutaan vaalihäirinnästä – ei vaalivaikuttamisesta, joka on erottamaton osa vapaita vaaleja. Vaalivaikuttamisessa pyritään vaikuttamaan joko äänestäjään niin, että hän kirjoittaa äänestyskopissa vaalilippuun oikean numeron tai ehdokkaisiin niin, että he valituiksi tullessaan edistävät vaikuttajan kannalta tärkeitä tavoitteita.
Vuonna 2018 julkaistussa kyberturvallisuuden sanastossa informaatiovaikuttaminen määritelläänkin vielä neutraalisti: sen kuvataan olevan ”toimintaa, jossa informaatiota tuottamalla, muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla muutetaan kohteen käsityksiä tai toimintaa informaatio- ja mielipideympäristön kautta”.
Neljä vuotta myöhemmin julkaistussa Informaatiovaikuttamisen käsitteitä -sanastossa määritelmä on kuitenkin jo muuttunut niin, että informaatiovaikuttaminen kuvataan kielteiseksi ilmiöksi – sen kuvataan olevan ”kohteelle haitallista toimintaa, jossa informaatiota tuottamalla, muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla pyritään vaikuttamaan kohteen käsityksiin tai toimintaan”.
Molemmissa sanastoissa todetaan myös, ettei ”englanninkielisten termien käyttö ole vakiintunut”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sanalle informaatiovaikuttaminen tarjottuja englanninkielisiä vastineita on turha etsiä mistään kansainvälisestä julkaisusta – niitä kun käyttävät vain suomalaiset. Edes ruotsalaiset, jotka muuten käyttävät omaa termiään informationspåverkan suomalaisen informaatiovaikuttamisen tapaan, eivät käytä englanniksi em. sanastojen tarjoamia englanninkielisiä termejä, esimerkiksi information influencing tai influencing through information.
Sanastoissa todetaan myös, että ”anglosaksisessa maailmassa myös informaatiovaikuttamisesta käytetään laajasti termejä information warfare ja information war”. Suomeksikin voitaisiin siis puhua informaatiosodankäynnistä ja informaatiosodasta. Tämä ei kuitenkaan sanastojen mukaan ole hyvä vaihtoehto, koska ”Suomessa pyritään yleensä tekemään ero sodankäynnin ja vaikuttamisen välillä”. Juuri tässä ongelma onkin. Vihamielisessä toiminnassa ei nimittäin nykyisin voida enää välttämättä sanoa, milloin vaikuttaminen lakkaa ja sodankäynti alkaa – tai onko tällaista eroa edes olemassa.
Suomessa sota ja rauha on perinteisesti nähty dikotomiana: on joko sota tai rauha. Tämä ei kuitenkaan ole pitänyt paikkaansa enää pitkään aikaan, vaan sodan kuva on muuttunut niin, että sodasta on tullut sodan ja rauhan välisellä jatkumolla liikkuva ilmiö, joka on välillä intensiivisemää ja näkyvämpää, välillä taas vähemmän intensiivistä ja vähemmän näkyvää. Näkyviäkään sotia ei enää välttämättä julisteta ja päätetä rauhansopimukseen.
Esimerkiksi venäläisessä sotatieteellisessä ajattelussa sotaa ei nähdä dikotomiana: Venäjä katsoo olevansa koko ajan sodassa – sodalla vain on erilaisia intensiteetin tasoja ja ilmenemismuotoja. Vaikka reaalimaailmassa on rauhallista, voi jossain muussa ulottuvuudessa – esimerkiksi kyber- tai informaatiotilassa – olla meneillään hyvinkin tiukka taistelu. Niin kuin tällä hetkellä onkin – myös meillä Suomessa. Syvän rauhan aika on digitaalisessa maailmassa ollut ohi jo pitkään.
Olisiko Suomessakin siis aika uskaltaa sanoa ruma sana niin kuin se on? Jos vieras valtio kohdistaa meihin vihamielistä vaikuttamista informaatiotilassa joko suoraan tai välitoimijoiden kautta, voidaan aivan hyvin puhua informaatiosodankäynnistä. Jos tämä tuntuu liian radikaalilta muutokselta, olisi harmittomalta kuulostavaan informaatiovaikuttamiseen liitettävä tarkentavia määreitä: voitaisiin siis puhua vihamielisestä tai haitallisesta informaatiovaikuttamisesta. Myös vaalihäirinnän kaltainen informaatiohäirintä voisi joissain yhteyksissä – esimerkiksi trollaamisesta puhuttaessa – olla terminä hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on, ettei eufemistinen uuskieli vaikeuta asian vakavuuden ymmärtämistä.
Suomessa on perinteisesti oltu varovaisia, ettei nukkuvaa tai muuten rauhallista karhua herätetä tai ärsytetä – oli sitten kyse todellisesta ursus arctoksesta tai jostain kuvaannollisemmasta karhusta, joka saattaa majailla Suomesta katsottuna esimerkiksi idässä. Viime vuosien aikana rohkeutemme ja itsevarmuutemme varsinkin sen kuvaannollisen karhun suhteen on lisääntynyt huomattavasti. Tämän rohkeuden tulee näkyä myös kielenkäytössä – semanttisten pelien pelaamisen aika on ohi. Myös silloin, kun karhujen sijaan on kyse vaikkapa lohikäärmeistä.
Panu Moilanen
Teksti on julkaistu alunperin Jyväskylän yliopiston KILPI-hankkeen blogissa.