Suomalaiset saivat 1990-luvun laman jälkeen elää neljännesvuosisadan aikaa, jolloin meillä meni oikeastaan ihan mukavasti. Taloudessa oli kyllä nousu- ja laskukausia, meidän kaikkien henkilökohtaisissa elämissä oli huonompia ja parempia aikoja ja monet kohtasivat varmasti suuriakin vastoinkäymisiä. Kansakuntana Suomi eli kuitenkin tasaista ja melko ennustettavaa aikaa.
Kaikki muuttui maaliskuussa 2020, kun Suomi suljettiin koronapandemian vuoksi. Pari vuotta myöhemmin sota tuli lähelle Suomeakin, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Sen seurauksena Eurooppa ajautui energiakriisiin, ja monille suomalaisille energian ja ruoan hinnan nousu aiheuttivat henkilökohtaisen talouskriisin.
Vaikka tilanne meille melko mukavaan elämään tottuneille onkin yllättävä, ei se historiallisesti tarkasteltuna ole erityisen epätavallinen. Ihmiskunnan historialle on tyypillistä, että erilaisia kriisejä on ilmaantunut kiusaksemme säännöllisesti – mutta kuitenkin niin harvoin, että uuden kriisin iskiessä edelliset kriisit ovat jo alkaneet unohtua.
Kriisien unohtumisen myötä unohtuu yleensä myös kriiseihin varautuminen, vaikka Suomessa siitä onkin muistutettu säännöllisesti myös hyvinä aikoina. Henkilökohtainen varautuminen on osa viime vuosien aikana arkipuheeseenkin noussutta kriisinsietokykyä eli resilienssiä.
Resilienssillä tarkoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen kykyä ylläpitää toimintakykyä muuttuvissa olosuhteissa sekä valmiutta kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Resilienssi on yhteiskunnan läpäisevä ominaisuus: sitä tulee olla ja sitä tulee rakentaa niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.
Suomalainen kokonaisturvallisuusajattelu perustuu yhteistoimintaan, hajautettuun varautumiseen ja resilienssin luomiseen. Koronapandemia osoitti, ettei malli ole vielä täydellinen, mutta kokonaisuutena ottaen selvisimme pandemiasta kuitenkin melko hyvin – tässä monien suomalaisten korkea yksilöresilienssi oli merkittävä tekijä.
Varautumis- ja maanpuolustuskoulutuksen suosion räjähdysmäinen kasvu Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan kiihtymisen jälkeen on osoitus siitä, että suomalaiset ovat kiinnostuneita oman resilienssinsä kehittämisestä – olkoonkin, ettei moni varmaan tiedä tätä liittyessään jonkin vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestön jäseneksi.
Yksilöresilienssiä voidaan kehittää voimaannuttamalla yksilöitä ja ottamalla heidät mukaan aktiivisiksi toimijoiksi. Mahdollisuus toimia ja kehittää itseään tuottaa hallinnan tunteita, jotka jo sellaisinaan lisäävät resilienssiä. Resilienssin luominen yksilöistä lähtien edellyttää myös sitä, että ihminen tuntee olevansa toimintakykyinen ja merkityksellinen yhteisön jäsen.
Reserviläiskentällä ja muilla vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöillä onkin suuri vastuu Suomen resilienssin rakentamisessa. Meidän tulee tuottaa paitsi osaamista ja suorituskykyjä, niin myös ennen kaikkea osallistumisen ja toiminnan mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Pelkkä jäsenmäärän ennätyskasvu ei riitä, vaan mahdollisimman moni uusista jäsenistä pitää saada mukaan myös aktiiviseen toimintaan.
Suomi on yhdistysten luvattu maa, mutta samalla olemme valitettavasti myös yhdistysten sisäpiirien luvattu maa. Olemme nyt tilanteessa, jossa sisäpiiriemme ympärillä odottaa ennätysmäärä uusia jäseniä, potentiaalisia aktiivitoimijoita. Heistä monet ovat sellaisia, etteivät he aiemmin olisi voineet kuvitellakaan liittyvänsä reserviläisjärjestöön. Samalla monella heistä on sellaista osaamista, joita reserviläisjärjestöille ei ole aiemmin ollut tarjolla.
Uusien jäsenten aktivoiminen toimintaan olkoon vuoden 2023 tärkein tehtävämme. Normaalin toiminnan lisäksi voi olla paikallaan järjestää toimintaa nimenomaan uusille jäsenille: tutustumis- ja esittelyiltoja, omia ampuma- ja liikuntatapahtumia tai vaikkapa retkiä kiinnostaviin kohteisiin. Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa, he alkavat myös toimia yhdessä. Se on tärkeää, sillä kriisejä tulee jatkossakin, ja silloinkin meidän tulee olla valmiita. Ja resilienttejä.
Panu Moilanen
Kirjoitus on julkaistu Keski-Suomen Maanpuolustaja -lehden numeron 1/2023 pääkirjoituksena.