Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovaltuustojen vaalit eli seurakuntavaalit toimitetaan marraskuussa. Olen ehdolla Jyväskylän seurakunnassa Avara kirkko -valitsijayhdistyksen listalla. Monille minut pidemmältä ajalta tuntevalle voi olla yllätys, että olen ehdolla – tai että edes ylipäätään voin olla ehdolla. Tässä kirjoituksessani kerron, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Mutta aloitetaan ehdokasesittelyllä.
Kuka olen ja miksi olen ehdolla?
Olen Panu Moilanen. Työskentelen turvallisuuden ja strategisen analyysin vanhempana yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa.
Näen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erittäin tärkeänä yhteiskunnallisena instituutiona. Levottomassa maailmassa ja kiristyvässä ilmapiirissä yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ja vakaus eivät nojaa vain viranomaisiin ja lainsäädäntöön, vaan ennen kaikkea sosiaaliseen eheyteen, keskinäiseen luottamukseen ja siihen, että ketään ei jätetä yksin. Näiden varmistamisessa kirkolla on korvaamaton rooli.
Jotta kirkko voi kantaa tämän vastuunsa ja säilyttää merkityksensä ja asemansa suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina, sen on oltava aidosti koko kansan kirkko – avoin, turvallinen ja vastaanottavainen meistä jokaiselle. Kirkon suhtautumista ihmisarvoon tai vähemmistöihin ei voi antaa konservatiivien tai ahdasmielisten määriteltäväksi. Haluan edistää kirkon avoimuutta ja olla mukana varmistamassa, että kirkko elää ja kehittyy ajassa.
Teemani seurakuntavaaleissa:
Kirkko luo turvallisuutta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta
Kirkko ja sen toiminta luovat pohjaa luottamukselle ja yhteenkuuluvuudelle. Kirkko tarjoaa tiloja ja kohtaamispaikkoja elämän eri vaiheisiin sekä lievittää yhteiskunnassamme koko ajan lisääntyvää yksinäisyyttä. Vahva yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus ovat turvallisen yhteiskunnan perustoja. Kirkon toiminnnan tulee olla monipuolista ja avointa kaikille. Kirkon tulee olla jatkossa vielä nykyistäkin aktiivisempi toimija suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden tekijänä.
Kirkko on usein viimeinen turvaverkko heikoimmassa asemassa oleville
Aikana, jolloin yhteiskunnallinen eriarvoisuus syvenee ja sosiaaliturvaa on heikennetty, kirkon diakoniatyö on tärkeä puskuri. Se auttaa nopeasti, ilman byrokratiaa ja ihmisarvoa kunnioittaen niitä, jotka putoavat muiden turvaverkkojen läpi. Kirkollisverovaroillemme on tuskin parempaa käyttökohdetta.
Avoimuus ja yhdenvertaisuus – kirkko kuuluu kaikille
Kirkon sanoman ja toiminnan ytimessä tulee olla syrjimättömyys. Kirkko ei voi sulkea oviaan tai kääntää selkäänsä kenellekään taustan, identiteetin tai vakaumuksen vuoksi. Haluan varmistaa, että seurakuntamme on yhteisö, jossa jokainen voi kokea olevansa täysin hyväksytty ja arvostettu omana itsenään.
Siis. Kirkko on yhteiskunnan vakaudelle ja turvallisuudelle elintärkeä instituutio, joka diakoniallaan paikkaa murenevia turvaverkkoja ja lievittää yksinäisyyttä. Haluan rakentaa rohkeaa ja avointa kansankirkkoa, joka puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja toimii tinkimättömästi yhdenvertaisuuden puolesta – tarjoten yhteisen ja turvallisen tilan kaikille ilman konservatiivien ja ahdasmielisten sanelemia ehtoja.
Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on 15.11.2026. Ennakkoäänestys on 3.-7.11.2026. Jyväskylän seurakunnassa äänestyksen painopiste on ennakkoäänestyksessä, sillä varsinaisena vaalipäivänä voi äänestää ainoastaan Taulumäen kirkossa.
Avara kirkko on seurakuntavaalien suurin ehdokaslista Jyväskylän seurakunnassa. Lista kokoaa eri taustoista tulevia seurakuntalaisia, joita yhdistää halu rakentaa yhdenvertaisempaa ja tulevaisuuteen katsovaa kirkkoa. Vaaliohjelmassaan ryhmä korostaa huolenpitoa lähimmäisistä meillä ja maailmalla, moninaisuuden kunnioitusta, kunnianhimoista ympäristötyötä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Avara kirkko on puoluepoliittisesti sitoutumaton.
*****
Nyt joku minut pidempään tuntenut varmasti kysyy, miten voin olla ehdolla – enkö eronnut kirkosta 2000-luvun alussa. Pitää paikkansa. Erosin. Mutta.
Olen liittynyt takaisin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Kerroin paluustani kirkkoon sosiaalisessa mediassa, ja minua pyydettiin ehdolle seurakuntavaaleihin. Suostuin, joten tässä ollaan.
Erosin kirkosta 2000-luvun alussa ennen kaikkea samaa sukupuolta olevien suhteiden rekisteröintiin ja avioliittoon liittyvien seikkojen vuoksi. Kirkko suhtautui tuolloin näihin suhteisiin hyvin torjuvasti eikä puuttunut kirkon sisällä puheeseen, jota nykyisin saatettaisiin kutsua vihapuheeksi. Tämän asian suhteen kirkko, sen käytänteet ja toiminta ovat neljännesvuosisadassa kehittyneet hyvin positiiviseen suuntaan. Jyväskylän seurakunta mm. osallistui uuden kirkkoherransa johdolla Jyväskylä Prideen, ja sateenkaarihäätkin onnistuvat kirkoissa nykyisin useimmiten ongelmitta.
Päätökseni taustalla ei kuitenkaan ole erityisesti edellä kuvattu kehitys samaa sukupuolta olevien parisuhteiden osalta tai mikään tiukka opillinen sitoutuminen; en usko, että usko sinällään vaatisi instituutiota. Kirkko on kuitenkin Suomessa tärkeä yhteiskunnallinen instituutio. Haluankin tukea kirkon tekemää käytännön työtä ja arvoja, jotka vahvistavat yhteiskuntaamme ja lievittävät sitä hätää, kärsimystä ja pahaa oloa, jota nyky-yhteiskunnassa on.
Aikana, jolloin yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa voimakkaasti ja sosiaaliturvaa on heikennetty merkittävästi (ja mielestäni myös osin vastuuttomasti), kirkon diakoniatyö toimii tärkeänä puskurina ja viimeisenä apuna monille. Se tarjoaa ilman turhaa byrokratiaa ja ihmisarvoa kunnioittaen apua niille, jotka ovat pudonneet muiden, yhä harvempien turvaverkkojen läpi. Uskon, että suurin osa kirkollisveroeuroistani on tässä työssä tärkeässä käytössä.
Lisäksi näen kirkolla olevan keskeisen roolin suomalaisen yhteiskunnan koheesion ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Se tarjoaa tiloja ja kohtaamispaikkoja, tuo ihmisiä yhteen elämän eri vaiheissa ja luo pohjaa keskinäiselle luottamukselle. Yksi kirkon toiminnan keskeisistä teemoista on myös koko ajan lisääntyvän yksinäisyyden lievittäminen. Kirkon jäsenyys on minusta konkreettinen tapa tukea tätä kirkon työtä yhtenä suomalaisen yhteiskunnan tukipilareista.