Johdanto<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ranskan marsalkan, ymp\u00e4rysvaltojen l\u00e4nsirintaman komentajana ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana toimineen Ferdinand Fochin kerrotaan vuonna 1911 todenneen \u201dlentokoneiden olevan mielenkiintoisia tieteellisi\u00e4 leikkikaluja, joilla ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n sotilaallista merkityst\u00e4\u201d (esim. Polastron, 2006, s. 45). T\u00e4llainen lausahdus vain reilun sadan vuoden takaa kuvastaa hyvin ilmaulottuvuuden nuoruutta osana taistelutilaa verrattuna maa- ja meriulottuvuuksiin, joissa on sodittu jo tuhansien vuo\u00adsien ajan.<\/p>\n\n\n\n Fochin toteamus asettuu kontekstiinsa kun muistamme, ett\u00e4 nykymuotoisen ilmaa raskaamman lentokoneen kehitys oli saanut alkunsa vain vajaata vuosikymment\u00e4 aiemmin vuonna 1903, kun Wrightin veljekset olivat onnistuneet lent\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksitasoisella, puusta ja kankaasta rakennetulla Flyer-nimisell\u00e4 lentokoneellaan reilun kymmenen sekunnin ajan (Kelly, 1989, s. 100). Maailman en\u00adsimm\u00e4iset modernit ilmavoimat Ranskassa ja Saksassa saivat alkunsa vuonna 1910 (Schmitt, 1995; Sterling, 2008, s. 168).<\/p>\n\n\n\n Vaikka esimerkiksi ilmapalloja k\u00e4ytettiin osana sodank\u00e4ynti\u00e4 jo muinaisessa Kiinassa ja Euroopassakin 1700-luvulta alkaen, alkoi ilmasodank\u00e4ynnin kehitys toden teolla ensimm\u00e4isest\u00e4 maailmansodasta, joka syttyi vain kolme vuotta Fochin toteamuksen j\u00e4lkeen. Ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa ilmavoiman k\u00e4ytt\u00f6 oli viel\u00e4 amat\u00f6\u00f6rim\u00e4ist\u00e4, eik\u00e4 lentokoneita ollut erityisesti suunniteltu taisteluja varten. Siit\u00e4 huolimatta ilmauhka muodostui merkitt\u00e4v\u00e4ksi ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa luonnehtineeksi tekij\u00e4ksi ja kauhun kylv\u00e4j\u00e4ksi. Samalla syntyiv\u00e4t my\u00f6s maailman ensimm\u00e4iset lent\u00e4j\u00e4legendat, joista kuuluisin on saksalainen sotilaslent\u00e4j\u00e4, punaisena paronina tunnettu Manfred von Richthofen.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isest\u00e4 maailmansodasta sai alkunsa my\u00f6s ilmasodan teoretisointi. Alan pioneerity\u00f6t\u00e4 tehtiin Italiassa, jossa Gianni Caproni ja Giulio Douhet kylviv\u00e4t siemenet ilmasotateorian kehitykselle. Heist\u00e4 tunnetumpi on Douhet, jonka luoma offensiivinen ilmasodan doktriini tun\u00adne\u00adtaan douhetismina. Siin\u00e4 korostetaan erityisesti ilmapommitusten merkityst\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4yksellisyytt\u00e4: Douhet (1942, alkup. 1921-1932) uskoi syv\u00e4lle vihollisen kotirintamalle ulottuvien, vihollisen elint\u00e4rkeisiin kohteisiin kohdistuvien pommitusten murtavan vihollisen taistelutahdon \u2013 varsinkin, kun h\u00e4nen teorialleen on ominaista totaalisuus: siin\u00e4 ei tehd\u00e4 eroa siviili- ja sotilaskohteiden v\u00e4lille (Douhet, 1942, ss. 6, 20, 240, 277). Dou\u00adhet\u2019n kirjoituksistaan kokoaman teoksen keskeisin viesti onkin nimens\u00e4 (alkup. \u201dIl dominio dell’aria<\/em>\u201d, \u201dYlivalta ilmassa\u201d) mukaisesti, ett\u00e4 [jatkossa] sotien ratkaisu todenn\u00e4k\u00f6isesti perustuu ilmaherruuteen ja ilmavoiman k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n \u2013 usein jo ennen maa- ja merivoimi\u00aden joutumista viholliskosketukseen. Douhet (mt., s. 30) korostaa my\u00f6s ennakoinnin ja erityisesti teknologian kehityksen ymm\u00e4rt\u00e4misen merkityst\u00e4: \u201dVoittajia ovat ne, jotka ennakoivat sodan luonteen muutokset \u2013 eiv\u00e4t ne, jotka vain odottavat ja mukautuvat niihin.\u201d<\/p>\n\n\n\n Douhet\u2019lainen offensiivinen ilmasotateoria johdannaisineen hallitsi pitk\u00e4\u00e4n keskustelua ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sotatoimia. Esimerkiksi niin toisen maailmansodan aikaiset liittoutuneiden ja Saksan toteuttamat strategiset pommitukset kuin Yhdysvaltain Hiroshimaan ja Nagasakiin pudottamat atomipommitkin voidaan n\u00e4hd\u00e4 douhetistisina ratkaisuina. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen sodan hy\u00f6kk\u00e4yksellisyydest\u00e4 ja totaalisuudesta tuli suurvaltojen (Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton) doktriinien perusl\u00e4ht\u00f6kohta, jossa merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa olivat paitsi strategiset pommitusyksik\u00f6t niin my\u00f6s mannertenv\u00e4liset ydinohjukset (Lehto, 2012, s. 286). My\u00f6s Suomen toisen maailmansodan j\u00e4lkeinen vuoden 1949 kansallinen puolustusdoktriini perustui douhet\u2019laiseen n\u00e4kemykseen tulevaisuuden totaalisesta sodasta (mt., s. 287).<\/p>\n\n\n\n Douhetismi vaikutti my\u00f6s Yhdysvaltain toimintaan Vietnamin sodassa, jossa se toteutti Pohjois-Vietnamiin kohdistuneita massiivisia ilmapommituksia, jotka eiv\u00e4t kuitenkaan odotetulla tavalla murtaneet alueen v\u00e4est\u00f6n taistelutahtoa (Leskinen, 1998, ss. 69\u201372).<\/p>\n\n\n\n Kohti boydilaista (ilmasota)teoriaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Korean ja Vietnamin sodan kokemukset asettivat douhetismin keskeiset perusoletukset \u2013 teknologisen ylivoiman merkityksen ja strategisten pommitusten tehokkuuden kyseenalaisiksi: Korean sodassa teknisesti huonommalla F-86 Sabrella sodittiin selv\u00e4sti menestyksekk\u00e4\u00e4mmin kuin sit\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti edistyneemm\u00e4ll\u00e4 MiG-15 -h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja Vietnamissa strategisilla ilmapommituksilla ei onnistuttu murtamaan Pohjois-Vietnamin strategista selk\u00e4rankaa. Sotakokemusten perusteella tarvittiin siis uudenlaista teoriaa siit\u00e4, mitk\u00e4 tekij\u00e4t vaikuttavat menestykseen ilmasodassa.<\/p>\n\n\n\n Yksi sotakokemusten perusteella ilmasotateoriaa kehitt\u00e4neist\u00e4 oli John Boyd (1927-1997). H\u00e4n syntyi vuonna 1927 ja aloitti asepalveluksensa heti toisen maailmansodan j\u00e4lkeen vuonna 1946 palvellen Yhdysvaltain miehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Japanissa. Asepalveluksensa j\u00e4lkeen h\u00e4n sai veteraanistatuksensa ansiosta opiskelupaikan Iowan yliopistosta, jossa h\u00e4n opiskeli taloustiedett\u00e4 osallistuen samalla opintoihin integroituun Yhdysvaltain ilmavoimien ROTC-upsee\u00adrikou\u00adlu\u00adtus\u00adohjelmaan. My\u00f6hemmin h\u00e4n suoritti my\u00f6s tuotantotalouden tutkinnon Georgian teknillisess\u00e4 yliopistossa. Varsinaisen sotilasuransa alkuvaiheessa Boyd toimi h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4n\u00e4 Korean sodassa lent\u00e4en 20 taistelulentoa. Kuten aiemmin totesin, jo t\u00e4ss\u00e4 sodassa havaittiin, ettei teknisesti parempi kone aina voitakaan ilmataisteluita. T\u00e4m\u00e4 her\u00e4tti luonnollisesti kysymyksen siit\u00e4, miksi n\u00e4in on. Voittamisesta tulikin Boydin teoriakehittelyn kantava teema: k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikessa h\u00e4nen julkaisemassaan on loppujen lopuksi kyse siit\u00e4, mitk\u00e4 tekij\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t sen, kuka voittaa ja kuka h\u00e4vi\u00e4\u00e4. (Hammond, 2012; Osinga, 2007, s. 22.) <\/p>\n\n\n\n Vaikka Boydia pidet\u00e4\u00e4nkin yhten\u00e4 ilmasotateorian merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kehitt\u00e4jist\u00e4, h\u00e4n ei ole julkaissut yht\u00e4\u00e4n varsinaista kirjaa. Ilmasta-ilmaan -taistelun monessa suhteessa mullistanut Aerial Attack Study<\/em> on l\u00e4hinn\u00e4 kirjanen, ja sen j\u00e4lkeen Boyd esitteli ajattelunsa kehittymist\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa esseiss\u00e4, lukuisissa esityksiss\u00e4 ja niist\u00e4 julkaistuissa kalvosarjoissa, jotka loppujen lopuksi vuonna 1997 koottiin yhteen \u201dsuurena puristuksena\u201d (\u201dthe big squeeze\u201d<\/em>) tunnetuksi kokoomateokseksi A Discourse on Winning and Losing<\/em>, jonka Air University julkaisi toimitettuna ja osittain kommentoituna uudelleen verkossa vuonna 2018. Nykyisin Leidenin yliopiston sotatieteiden professorina ty\u00f6skentelev\u00e4n Alankomaiden ilmavoimien upseeri Frans Osingan (2007) v\u00e4it\u00f6skirjaa Boydin strategisesta teoriasta onkin usein sanottu kirjaksi, joka Boydin itsens\u00e4 olisi pit\u00e4nyt kirjoittaa.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus ilmataistelusta – \u201dAerial Attack Study\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n H\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4mist\u00e4 ja ennen kaikkea ilmataistelua pidettiin viel\u00e4 1950-luvulle tultaessa monimutkaisena, tietyss\u00e4 mieless\u00e4 jopa kaoottisena kokonaisuutena, jota katsottiin olevan mahdotonta kuvata ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 rationaalisesti, ja jossa menestymisen uskottiin perustuvan ennen kaikkea intuitioon ja perim\u00e4tietoon, jota ohjaajasukupolvet v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t toisilleen. Boyd rikkoi t\u00e4m\u00e4n myytin alun perin vuonna 1960 ilmestyneell\u00e4 kirjasellaan Aerial Attack Study<\/em>. Kirjasen keskeisin sis\u00e4lt\u00f6 on, ett\u00e4 aivan samalla tavalla kuin lent\u00e4mist\u00e4 yleens\u00e4, my\u00f6s ilmataistelua voidaan kuvata ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 formaalisti esim. fysiikan lakien kautta.<\/p>\n\n\n\n Boyd kirjoitti tutkimuksensa ilmataistelusta vapaa-ajallaan: h\u00e4nen teht\u00e4viins\u00e4 ei kuulunut ilmataistelun taktiikan kehitt\u00e4minen. T\u00e4st\u00e4 johtuen Aerial Attack Studyn<\/em> ensimm\u00e4inen versio oli melko vaatimaton: se oli kirjoitettu kirjoituskoneella, kuvat oli piirretty kaavaimilla ja kopiot tehty vahaskopioina. T\u00e4st\u00e4 huolimatta kirjasesta tuli hyvin suosittu, ja ensimm\u00e4inen 600 kopion er\u00e4 loppui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 heti. Kun kirjanen oli julkaistu, Yhdysvaltain ilmavoimat luokitteli sen salaiseksi. Kirjaseen tehtiin muutamia korjauksia ja t\u00e4ydennyksi\u00e4 vuosina 1963 ja 1964. Nykyisin yleisesti saatavilla oleva versio on t\u00e4llainen korjattu ja t\u00e4ydennetty versio vuodelta 1964. (Boyd, 1964; Coram, 2002.)<\/p>\n\n\n\n Aerial Attack Studyssa<\/em> Boydin l\u00e4ht\u00f6kohtana ilmataistelun mallintamisessa on kyvykkyysajattelu: tehokas taktiikka perustuu parhaaseen mahdolliseen tapaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 annettuja aseita tunnettua vihollista vastaan ottaen huomioon, mit\u00e4 vihollisen kyvykkyyksist\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n tai mit\u00e4 niiden arvioidaan olevan. Ilmataistelussa tulee siis tuntea oman asej\u00e4rjestelm\u00e4n (lentokone ja sen kantama aseistus) operatii\u00advinen rajak\u00e4yr\u00e4 (operation envelope<\/em>) ja arvioida, kuinka asej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 tulisi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 olettaen, ett\u00e4 vihollisella on vastaava kyvykkyys. (Boyd, 1964, s. N\/A.)<\/p>\n\n\n\n Aerial Attack Study<\/em> koostuu kahdesta osasta. Ensimm\u00e4inen osa k\u00e4sittelee h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n ja ei-liikehtiv\u00e4n kohteen – siis esimerkiksi pommikoneen – kohtaamista ja taistelua, toinen osa taas kahden liikehtiv\u00e4n kohteen – k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 siis kahden h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n kohtaamista ja taistelua. Ensimm\u00e4inen osa on selv\u00e4sti lyhyempi kuin toinen osa, sill\u00e4 ei-liikehtiv\u00e4n kohteen mahdollisuudet puolustautua liikehtiv\u00e4\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan ovat hyvin heikot, ja ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vain esitell\u00e4\u00e4nkin tavat, joilla h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 voi hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 pommittajaa vastaan. (Boyd, 1964.)<\/p>\n\n\n\n Toinen osa alkaa Boydin pohdinnalla siit\u00e4, mihin yleisesti k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t ilmataisteluliikkeet (\u201dman\u00f6\u00f6verit\u201d) perustuvat ja mit\u00e4 ohjaajan tulee osata, jotta h\u00e4n pystyy suorittamaan niit\u00e4 ja valitsemaan kuhunkin tilanteeseen sopivimman liikkeen. Valinnan perusteena on oman geometrisen aseman ymm\u00e4rt\u00e4minen suhteessa viholliseen. Boyd muistuttaa, ett\u00e4 toisin kuin tuolloin usein uskottiin, tietynlaiseen kohtaamiseen vihollisen kanssa ei ole olemassa \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ratkaisuja, vaan ohjaaja toimii kolmiulotteisessa ja \u00e4\u00e4rellisess\u00e4 tilassa, jonka koon ja muodon m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t lentokoneeseen vaikuttava painovoima sek\u00e4 lentokoneen ja sen ohjaajan suorituskyvyt rajoitteineen. K\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, nopeus ja painovoima taas m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t kunkin tilanteen operatiivisen rajak\u00e4yr\u00e4n (operating envelope<\/em>), mist\u00e4 johtuen n\u00e4iden tekij\u00f6iden sanelemien spatiaalisten suhteiden ymm\u00e4rt\u00e4minen mahdollistaa tehokkaiden ilmataisteluliikkeiden valitsemisen kuhunkin taistelutilanteeseen. Koska painovoima on annettu tekij\u00e4, johon ohjaaja ei voi vaikuttaa, perustuu viholliseen n\u00e4hden saavutettava etu vain teht\u00e4viin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin ja valittuun nopeuteen ottaen huomioon, ett\u00e4 vihollisella on t\u00e4sm\u00e4lleen samat valinnan mahdollisuudet. (Boyd, 1964, s. 49.)<\/p>\n\n\n\n Kaikki ohjaajan tekem\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset perustuvat siis tilannekuvaan: oman (ja oman lentueen muiden j\u00e4senten) ja vihollisen geometrisen sijainnin sek\u00e4 oman ja vihollisen nopeuden tuntemiseen. (Boyd, 1964, s. 49.) Kun ohjaaja tiet\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat, h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s, millaisia liikkeit\u00e4 h\u00e4n itse voi suorittaa ja millaisia liikkeit\u00e4 vihollinen voi suorittaa. T\u00e4m\u00e4n perusteella ohjaaja voi valita my\u00f6s taistelussa tarvittavat vastaliikkeet \u2013 ja ennakoida vihollisen vastaliikkeet. Ilmataistelu voidaan siis n\u00e4hd\u00e4 ja esitt\u00e4\u00e4 liikkein\u00e4 ja vastaliikkein\u00e4 sek\u00e4 taktiikoina ja vastataktiikoina.<\/p>\n\n\n\n Suurimman osan toisen osan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 muodostaa hieman yli 30 kaartotaistelussa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n ilmataisteluliikkeen – esimerkiksi erilaisten kaar\u00adtojen, kierteiden, luisujen ja saksiliikkeiden – esittely. Liikkeet sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n olivat tunnettuja jo ennen Boydin kirjasen julkaisemista, mutta uutta oli niiden formaali esitt\u00e4minen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 suoritusohjeina huomioineen, sis\u00e4ll\u00f6llinen analysointi ja analyysin liitt\u00e4minen osaksi taktista keskustelua.<\/p>\n\n\n\n Aerial Attack Studyssa<\/em> k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n my\u00f6s 1950-luvun lopulla taisteluk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettujen AIM-9B Sidewinder -ohjusten ominaisuuksia – erityisesti niiden rajoituksia suhteessa liikehtiviin kohteisiin (Boyd, 1964, s. 42). L\u00e4mp\u00f6hakuisia ohjuksia pidettiin tuolloin monessa mieless\u00e4 kaikkivoipina aseina, mutta Boyd osoitti, ett\u00e4 liikehtiv\u00e4 kohde voi v\u00e4ist\u00e4\u00e4 my\u00f6s laukaistun ohjuksen. T\u00e4m\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 havainto, sill\u00e4 se osoitti my\u00f6s, ettei perinteinen kaartotaistelu ja tarve sen osaamiselle ole kadonnut tai katoamassa, vaikka n\u00e4in oli ohjusten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6noton my\u00f6t\u00e4 povattukin. (Boyd, 1964; Coram, 2002, s. 114.)<\/p>\n\n\n\n Aerial Attack Studya<\/em> pidet\u00e4\u00e4n monessa mieless\u00e4 vallankumouksellisena esityksen\u00e4 ilmataistelusta. Yhdysvaltain Ilmavoimien taktinen esikunta (Tactical Air Command, TAC<\/em>) nimesi vuonna 1960 arviointiryhm\u00e4n, joka arvioi Boydin ty\u00f6n ja totesi sen sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n sopivaksi k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi ohjaajien koulutuksessa. N\u00e4in Aerial Attack Studysta<\/em> tuli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 osa Yhdysvaltain ilmasodank\u00e4ynnin doktriinia. Kirjanen levisi my\u00f6s Yhdysvaltain ulkopuolelle, ja sill\u00e4 uskotaankin olleen merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus ilmasodank\u00e4ynnin kehitykseen kaikkialla maailmassa.<\/p>\n\n\n\n Syyskuussa 1960 Boyd aloitti tekniikan opintonsa. Tutkintoon sis\u00e4ltynei\u00adden termodynamiikan opintojen seurauksena Boyd alkoi pohtia mah\u00addollisuuksia esitt\u00e4\u00e4 Aerial Attack Studyn<\/em> keskeisin sis\u00e4lt\u00f6 formaalina teoriana tai matemaattisena kaavana. Kumppanikseen t\u00e4h\u00e4n pohdintaan h\u00e4n sai Yhdysvaltain ilmavoimien matemaatikko Thomas P. Christien. (Piccirillo & Aronstein, 1997, s. 2.)<\/p>\n\n\n\n Yhteisty\u00f6n tulos oli liikehtimisenergiateoria (energy\u2013maneu\u00adve\u00adrabi\u00adli\u00adty theo\u00adry, EM-theory<\/em>), joka kuvaa lentokoneen suorituskyky\u00e4 liike- ja potentiaalienergioiden summana, joka voidaan esitt\u00e4\u00e4 nopeuden, ty\u00f6nt\u00f6voiman, ilmanvastuksen ja painon sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n\u00e4 matemaattisena lausekkeena. Energia korvaa teoriassa Boydin aiemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n nopeuden, joka ei suureena selit\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti esim. lentokoneen potentiaalienergiasta seuraavaa suorituskyky\u00e4. (Piccirillo & Aronstein, 1997, s. 2.) <\/p>\n\n\n\n Teorian perusteella Boyd esitti, ett\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n keskeisin ominaisuus on sen liikehtimiskyky – esimerkiksi neuvostoliittolaisten MiG-h\u00e4vitt\u00e4jien merkitt\u00e4v\u00e4 etu oli niiden hyv\u00e4 liikehtimiskyky. T\u00e4m\u00e4n perusteella k\u00e4ynnistettiin my\u00f6hemmin Lightweight Fighter Program, <\/em>jonka tavoitteena oli verraten pienen, liikehtimiskyvylt\u00e4\u00e4n ylivertaisen ilmaherruush\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n kehitt\u00e4minen. Ohjelman tuloksena syntyiv\u00e4t F-16- ja F\/A-18 Hornet -h\u00e4\u00advit\u00adt\u00e4j\u00e4t. (Hillaker, 1997; Piccirillo & Aronstein, 1997, s. 2.)<\/p>\n\n\n\n Tuho ja luominen – \u201dDestruction and Creation\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aerial Attack Study <\/em>on taktisen tason esitys siit\u00e4, kuinka ilmasotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n. My\u00f6hemmiss\u00e4 kirjoituksissaan Boyd siirtyy taistelun taktiselta tasolta korkeamman abstraktiotason keskusteluun – ja pohtimaan asioita, jotka eiv\u00e4t suoranaisesti liity vain ilmataisteluun ja -sodank\u00e4yntiin. Essee Destruction and Creation<\/em> (Boyd, 1976) on t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki: sen ydin on hyvinkin filosofinen pohdinta tiedon, tiet\u00e4myksen ja osaamisen luonteesta sek\u00e4 niiden suhteesta todellisuuteen – ja ennen kaikkea mukautumiseen. Esseen on my\u00f6s sanottu olevan Boydin esitys h\u00e4nen sotaa koskevan teoretisointinsa filosofisesta taustasta, jonka voi tiivist\u00e4\u00e4 perusteesiksi \u201dmeid\u00e4n on tuhottava, jotta voisimme luoda\u201d.<\/p>\n\n\n\n Boyd (1976) kirjoittaa esseens\u00e4 aluksi, ett\u00e4 vuorovaikutuksemme ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa perustuu mentaalisiin malleihin, joiden tuhoaminen ja luominen mahdollistaa sen, ett\u00e4 muovaamme ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4mme mutta samalla my\u00f6s sen, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6mme muovaa meit\u00e4. Ajatus ei ole Boy\u00addin oma, vaan se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Jean Piaget\u2019n (1954) konstruktivismin teoria toisin sanoin esitettyn\u00e4 – Piaget (mt.) puhui skeemoista, akkomodaatiosta ja assimilaatiosta, mutta kuvasi niill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 samaa prosessia kuin Boyd puhuessaan mentaalisista malleista, tuhosta ja luomisesta. Boydin (mt.) mukaan mentaaliset mallit mahdollistavat toiminnan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon: kun pystymme muodostamaan havainnoimastamme todellisuudesta mentaalisia malleja ja muokkaamaan niit\u00e4, kun todellisuus n\u00e4ytt\u00e4isi muuttuvan, pystymme tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja toimimaan, mik\u00e4 taas on kriittisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 selviytymisen kannalta.<\/p>\n\n\n\n Kuinka mentaalisia malleja sitten muodostetaan? T\u00e4m\u00e4n selitt\u00e4miseen Boyd (1976) k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 logiikan perusk\u00e4sitteit\u00e4, induktiota ja deduktiota sek\u00e4 synteesin ja analyysin k\u00e4sitteit\u00e4, joihin h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 lis\u00e4ksi differoinnin ja integraation k\u00e4sitteet. Malli voi siis muodostua induktiivisesti yksitt\u00e4istapauksista yleist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tai deduktiivisesti johtamalla yleistyksest\u00e4 yksitt\u00e4istapausta koskeva p\u00e4\u00e4telm\u00e4. Deduktio liittyy Boydin (mt.) ajattelussa tuhoamiseen ja induktio taas vastaavasti luomiseen. Tuhoaminen ja luominen – tai deduktio ja induktio – muodostavat syklisen prosessin, joka jatkuu niin kauan, kunnes mentaalinen malli on sis\u00e4isesti ristiriidaton ja vastaa havainnoitua todellisuutta.<\/p>\n\n\n\n Boyd (1976) k\u00e4sittelee esseess\u00e4\u00e4n my\u00f6s kolmea sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n toisiinsa liittym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tieteellist\u00e4 peruslausetta. Termodynamiikan toisen p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan kaikki luonnolliset prosessit luovat entropiaa eli ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4 (esim. Knight, 2017, s. 585). Heisenbergin (1927) ep\u00e4tarkkuus\u00adperiaatteen mukaan sek\u00e4 alkeishiukkasen paikkaa ett\u00e4 sen liikem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voida samanaikaisesti mitata tarkasti; sill\u00e4 on siis sek\u00e4 hiukkasen ett\u00e4 aallon ominaisuudet. G\u00f6delin (1931) ep\u00e4\u00adt\u00e4ydellisyyslauseen mukaan aksiomaattisen j\u00e4rjestelm\u00e4n ristiriidattomuut\u00adta ei voi osoittaa j\u00e4rjestelm\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4 sen omien aksioomien avulla. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 lauseet tarkoittavat sit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa j\u00e4rjestelm\u00e4 – oli se sitten maailma tai vaikkapa taistelutila – on aina kaoottinen sek\u00e4 mahdoton havainnoida, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ja hallita t\u00e4ydellisesti. Ep\u00e4varmuus on kaikkiallista.<\/p>\n\n\n\n Boyd kuvaa mentaalisten mallien muodostamisella sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6jen kaoottisuutta korostamalla yht\u00e4 ihmislajin keskeisint\u00e4 menestystekij\u00e4\u00e4: kyky\u00e4 mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Ollessamme vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6mme kanssa havaitsemme jatkuvasti ep\u00e4jatkuvuuskohtia, jotka eiv\u00e4t vastaa mit\u00e4\u00e4n mentaalista malliamme, mutta mentaalisten mallien luomisen ja mukauttamisen ansiosta voimme menesty\u00e4, edisty\u00e4 ja selvit\u00e4 my\u00f6s meille uusissa ja yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 olosuhteissa, tilanteissa ja ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Destruction and Creation<\/em> on siis kuvaus siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, kun kasvamme, opimme ja toimimme. Jos meill\u00e4 ei olisi t\u00e4llaista kyky\u00e4, emme selvi\u00e4isi monimutkaisessa maailmassa tai yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 tilanteissa – oli kyse sitten esimerkiksi ilmataistelusta tai aivan perusarjestamme. <\/p>\n\n\n\n Boydin ajattelulle on ominaista, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee maailman koostuvan j\u00e4rjestelmist\u00e4. Viholliset, armeijat esikuntineen ja yhteiskunnat ovat j\u00e4rjestelmi\u00e4, jotka selvi\u00e4v\u00e4t hengiss\u00e4 ja menestyv\u00e4t niihin kuuluvien yksil\u00f6iden ja sit\u00e4 kautta j\u00e4rjestelmien mukautumiskyvyn ansiosta. (Osinga, 2007, s. 4.) Patterns of Conflict <\/em>-esseess\u00e4\u00e4n Boyd (1986) alkaakin pohtia sit\u00e4, mik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sen, mik\u00e4 kilpailevista j\u00e4rjestelmist\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 voittajana esimerkiksi sodassa.<\/p>\n\n\n\n Konfliktin kuva – \u201dPatterns of Conflict\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n Vuonna 1986 ilmestynyt Patterns of Conflict <\/em>on analyysi sodasta, operaatiotaidosta ja strategiasta. Boyd (1986) j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 strategian ja sotataidon pysyvi\u00e4 taistelun tai sodan voittoon johtaneita tekij\u00f6it\u00e4. Esityksess\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi useita historiallisia taisteluita, pohditaan sit\u00e4, miksi saksalaisten toisen maailmansodan aikana k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 salamasotataktiik\u00adka oli niin menestyksellist\u00e4 ja analysoidaan sissisodank\u00e4ynti\u00e4 ep\u00e4tyypillisen\u00e4 sodank\u00e4yntin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Boyd (1986) pohtii esityksess\u00e4\u00e4n niin sodank\u00e4ynnin tasoja kuin tapojakin ja esitt\u00e4\u00e4 molemmista pohdinnoistaan kolmijaon. Sodank\u00e4ynnin tasoina h\u00e4n tunnistaa moraalisen, mentaalisen ja fyysisen sodank\u00e4ynnin, sodank\u00e4ynnin tapoina taas kulutus-, liike- ja moraalisen sodank\u00e4ynnin. Sodank\u00e4ynnin tasot h\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4sm\u00e4llisesti vasta my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 julkaisussaan (Boyd, 1987, ss. 34\u201337), mutta sodank\u00e4ynnin tavat tulevat (osin eri termein) m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 Boydin omaa aiempaa teoretisointia ja sotahistoriallisia havaintoja yhdist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 synteesiss\u00e4 siit\u00e4, miten n\u00e4it\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 tulisi yhdist\u00e4\u00e4 vihollisen ly\u00f6miseksi (Boyd, 1986, s. 136).<\/p>\n\n\n\n Boydin (1986, s. 136) synteesin mukaan sodank\u00e4ynnin tavoitteena on \u201dtehd\u00e4 vihollinen voimattomaksi est\u00e4en sit\u00e4 toimimasta kehkeytyvien olosuhteiden edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla\u201d. T\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kolmenlaista vaikuttamista: 1) asevaikutusta, jolla vihollinen sidotaan ja harhautetaan samalla heikent\u00e4en vihollisen voimaa ja huomiokyky\u00e4 siten, ett\u00e4 vihollisen kriittiset haavoittuvuudet ylikuormittuvat tai syntyy heikkouksia, 2) liikett\u00e4, jolla h\u00e4irit\u00e4\u00e4n, ylikuormitetaan tai otetaan haltuun vihollisen haavoittuvia ja kriittisi\u00e4 yhteyksi\u00e4, keskuksia ja toimintoja niin, ett\u00e4 niit\u00e4 voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 vihollisen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4miseen tai niiden pilkkomiseen ja erist\u00e4miseen lopullista puhdistamista varten ja 3) moraalista vaikuttamista, jonka tavoitteena on luoda pelon, ahdistuksen ja vieraantumisen ilmapiiri yhteis\u00f6n olemassaolon mahdollistavien inhimillisten siteiden katkaisemiseksi. Kaikkien n\u00e4iden toimenpiteiden strategisena tavoitteena on tuhota vihollisen moraalis-henkis-fyysinen harmonia, lamauttaa se ja murtaa vihollisen halu tehd\u00e4 vastarintaa.<\/p>\n\n\n\n Boyd (1986) mainitsee Patterns of Conflict <\/em>-esityksess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa my\u00f6s OODA-silmukan, josta h\u00e4net yleisesti kaikkein parhaiten tunnetaan. K\u00e4sitteen esittelyyn johtavan keskustelun l\u00e4ht\u00f6kohtana on ilmataistelun tarkastelu, johon liittyen Boyd (mt.) puhuu sen puolesta, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 tulisi olla kyky muuttaa tilaansa mahdollisimman nopeasti (\u201dfast transient characteristics<\/em>\u201d) niin, ett\u00e4 se pystyy toimimaan nopeammalla tempolla tai rytmill\u00e4 kuin vihollisensa – tai viel\u00e4 paremmin, tunkeutumaan vihollisen OODA-silmukan sis\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 OODA-silmukka sitten on? Varsinaisesti OODA-silmukka esitell\u00e4\u00e4n vasta Boydin (1995) my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 The Essence of Winning & Losing, <\/em>jossa se on esitetty my\u00f6s graafisesti (Kuva 1).Tulee kuitenkin muistaa, ett\u00e4 useimmat Boydin \u201djulkaisuista\u201d ovat esitysten kalvosarjoja, jotka eiv\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isesti sis\u00e4ll\u00e4 kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 alkuper\u00e4inen esitys on sis\u00e4lt\u00e4nyt. Todenn\u00e4k\u00f6isesti siis my\u00f6s OODA-sil\u00admuk\u00adka on suullisesti esitelty tarkemmin jo ennen sen kirjallista esittely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n OODA-silmukan ajatus on, ett\u00e4 toimija havainnoi (observe<\/em>) tapahtumaa tai tilannetta siten, ett\u00e4 h\u00e4nen havainnointiinsa vaikuttavat (orient<\/em>) perim\u00e4, kulttuuri ja perinteet, aiemmat kokemukset sek\u00e4 uusi informaatio, analysi ja synteesi. T\u00e4m\u00e4 vastaa Boydin (1976) aiemmin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 ajatusta mentaalisista malleista. Havaintojensa perusteella toimija tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen (decision<\/em>) sopivimmasta toimintatavasta ja alkaa toimia (action<\/em>). OODA-silmukkaa toistetaan loputtomasti; toiminta tuottaa palautteen silmukan seuraavalle suorituskerralle. Jokainen yksil\u00f6 suorittaa mieless\u00e4\u00e4n omaa OODA-silmukkaansa, ja monimutkaisemmassa organisaatiossa (esim. armeijassa) yksil\u00f6iden OODA-silmukat yhdistyv\u00e4t ylemmill\u00e4 tasoilla organisaation OODA-silmukoiksi. (Kagan, 2006, ss. 104\u2013105.) OODA-silmukka kuvaa siis sit\u00e4, kuinka yksil\u00f6 tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 saamiensa sy\u00f6tteiden perusteella ja kuinka useiden yksil\u00f6iden tekem\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset yhdess\u00e4 muodostavat organisaation toiminnan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n\n\n\n Taistelussa omat ja vihollisen p\u00e4\u00e4t\u00f6kset – niin kuin my\u00f6s omat ja vihollisen OODA-silmukat – limittyv\u00e4t toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa: eri toimijoiden toiminta toimii sy\u00f6tteen\u00e4 toisen toimijan OODA-silmukalle – vihollisen toiminta vaikuttaa siihen, kuinka omien joukkojen ja niiden yksil\u00f6iden tulee toimia ja mitk\u00e4 ovat niiden toimintamahdollisuudet. Konflikteissa on siis kyse havainnoinnista, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteosta ja toiminnasta muodostuvien silmukoiden keskin\u00e4isest\u00e4 kilpailusta. Keskeist\u00e4 on toiminnan aikaulottuvuus: se osapuoli, joka havainnoi ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 nopeimmin, menestyy todenn\u00e4k\u00f6isesti parhaiten. T\u00e4h\u00e4n perustuen Boyd (1986, s. 7) esittelee uudenlaisen ilmasodan konseptin.<\/p>\n\n\n\n Konsepti perustuu aikaan ja siihen, ett\u00e4 omilla toimilla pyrit\u00e4\u00e4n toisaalta tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa omasta n\u00e4k\u00f6kulmasta ja laajentamaan sit\u00e4 vihollisen n\u00e4k\u00f6kulmasta niin, ett\u00e4 muodostuu omalta kannalta suotuisa ep\u00e4tasapaino, jossa vihollisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ja sit\u00e4 seuraava toiminta ovat hitaampia kuin oma niin, ett\u00e4 voitetaan aikaa muovata ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, mukautua muutoksiin ja toimia. T\u00e4h\u00e4n pyrit\u00e4\u00e4n omilla operaatioilla ja aseilla kahta kautta. Ensinn\u00e4kin pyrit\u00e4\u00e4n luomaan jatkuvasti muuttuva ymp\u00e4rist\u00f6, ja toiseksi pyrit\u00e4\u00e4n est\u00e4m\u00e4\u00e4n vihollisen sopeutuminen muuttuvaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Oma OODA-silmukka pyrit\u00e4\u00e4n siis saamaan toimimaan mahdollisimman nopeasti ja samalla vihollisen OODA-silmukka pyrit\u00e4\u00e4n saamaan toimimaan mahdollisimman hitaasti. Tavoitteena on pyrki\u00e4 romahduttamaan vihollisen j\u00e4rjestelm\u00e4 saamalla vihollinen yli- ja alireagoimaan vihamieliseen toimintaan, jota tapahtuu samanaikaisesti, sekavasti ja harhaanjohtavasti. Tavoitteena on siis vihollisen n\u00e4k\u00f6kulmasta maksimoida sodan sumun m\u00e4\u00e4r\u00e4. (Boyd, 1986, s. 7.) <\/p>\n\n\n\n Boydin OODA-silmukka kuvaa siis tilannetietoisuuden muodostumista ja hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4. Ilmataistelussa t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ohjaajan kyky\u00e4 tarkkailla ja ennakoida tapahtumia \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen dynaamisessa toimintaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja sovittaa oma toimintansa siihen sopivaksi. Mit\u00e4 nopeammin t\u00e4m\u00e4 onnistuu, sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isempi on voitto. Tulevaisuudessa on kiinnostavaa n\u00e4hd\u00e4, kuinka my\u00f6s OODA-silmukka virtualisoituu ja siirtyy osaksi teko\u00e4ly\u00e4: simulaatioymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 teko\u00e4ly on jo voittanut pitk\u00e4n kokemuksen omanneen taistelulent\u00e4j\u00e4n, joka kuvasi teko\u00e4ly\u00e4 aggressiiviseksi, herk\u00e4sti reagoivaksi ja dynaamiseksi vastustajaksi (Lehto, 2018).<\/p>\n\n\n\n Boydilainen ilmasotateoria – onko sit\u00e4?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Boyd luetaan yleisesti suuriin ilmasotateoreetikoihin. Ilmataktiikan formaali esitt\u00e4minen, liikehtimis\u00adener\u00adgia\u00adteo\u00adria ja OODA-silmukka ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 virstanpylv\u00e4it\u00e4 ilmasodan teoretisoinnin his\u00adtoriassa. Boyd osoitti, ett\u00e4 ilmataistelua voidaan kuvata ja analysoida rationaalisesti ja teoretisoida formaalisti. T\u00e4m\u00e4 analyysi ja teoretisointi ovat mahdollistaneet ja mahdollistavat ilmataistelun j\u00e4rjestelm\u00e4llisen kehitt\u00e4misen niin taktiikoiden kuin asej\u00e4rjestelmienkin suhteen: Boydin ty\u00f6ll\u00e4 on suuri merkitys mm. sille, ett\u00e4 esimerkiksi nykyiset h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t ovat sellaisia kuin ovat.<\/p>\n\n\n\n Boydin ajattelusta suurin osa ei rajoitu kuitenkaan pelkk\u00e4\u00e4n ilmasodank\u00e4yntiin, vaan ilmasodank\u00e4ynti on ollut Boydin taustasta johtuen ennen kaikkea h\u00e4nen ajattelunsa alkupiste ja kasvualusta. Boyd onkin ennen kaikkea sotateoreetikko ja -strategi, jonka tapa tarkastella sotaa on k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen, joskin jokseenkin abstrakti. Se on yhdistelm\u00e4 monien muiden ideoista ja ajatuksista pyrkien luomaan synteesin niin teknologiasta, tieteest\u00e4, filosofiasta kuin yhteiskuntatieteist\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n Boydin ajattelun seuraamisessa merkitt\u00e4vin haaste on se, ettei Boyd ole juurikaan julkaissut asiaproosaa, vaan suurin osa h\u00e4nen ajatuksistaan sis\u00e4ltyy mammuttimaisiin kalvosarjoihin, joiden ymm\u00e4rt\u00e4minen ja tulkitseminen ilman alkuper\u00e4isen esityksen kuulemista on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tieteellisess\u00e4 ajattelussa sanalla teoria ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n johdonmukaista ja hyvin perusteltua selityst\u00e4 jollekin ilmi\u00f6lle. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa en tunnista boydilaista ilmasodank\u00e4ynnin teoriaa, teoretisointia kyll\u00e4kin. T\u00e4m\u00e4 ei tee Boydin ty\u00f6st\u00e4 ja ajatuksista mill\u00e4\u00e4n tavalla v\u00e4h\u00e4arvoisempia: Boyd on saanut meid\u00e4t tarkastelemaan sotaa ja sodank\u00e4ynti\u00e4 uudenlaisesta perspektiivist\u00e4, ja Boydin abstrakti malli sodasta kest\u00e4\u00e4 my\u00f6s aikaa. Boydin ajatukset toimivatkin paitsi ilmasodank\u00e4ynnin niin my\u00f6s sit\u00e4 uudempien sodank\u00e4ynnin muotojen, esimerkiksi kyber- ja informaatiosodank\u00e4ynnin tarkastelussa ja analysoinnissa.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 sitten on keskeisin Boydin ilmasotaan ja ilmavoiman k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liitty\u00adv\u00e4 ajatus? Kaikkein keskeisin Boydin ajattelussa tiivistyy mielest\u00e4ni raporttini avaussitaatiksi nostamaani toteamukseen: koneet eiv\u00e4t k\u00e4y sotaa (Eason, 1981, Hammond, 2012 mukaan). T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa niin ilmasodan kuin mink\u00e4 tahansa muunkin sodank\u00e4ynnin muodon suhteen.<\/p>\n\n\n\n Sotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n taistelutilassa, jossa suoritettavat operaatiot ja muut tapahtumat vaikuttavat konfliktin etenemiseen. Taistelutilalla taas voidaan n\u00e4hd\u00e4 olevan ulottuvuuksia, jotka ovat muodostuneet teknologian kehittyess\u00e4. Fyysisi\u00e4 ulottuvuuksia ovat maa-, meri- ja ilmaulottuvuus, joihin perustuu mm. Puolustusvoimien jakautuminen puolustushaaroihin. N\u00e4i\u00adden lis\u00e4ksi voidaan tunnistaa fyysiset ulottuvuudet l\u00e4p\u00e4isevin\u00e4 ulottuvuuk\u00adsina s\u00e4hk\u00f6magneettisen spektrin ulottuvuus, kyber- ja informaatioulottuvuus sek\u00e4 kognition ulottuvuus. (Ks. esim. Kosola, 2018.)<\/p>\n\n\n\n Vaikka ilmavoimat aselajina ja ilmasota sodank\u00e4ynnin muotona ovatkin hyvin teknologiakeskeisi\u00e4 ja -suuntautuneita, ei teknologia yksin ratkaise edes sit\u00e4, kuka voittaa ilmataistelun tai -sodan. Keskeist\u00e4 on, mihin tarkoituksiin ja kuinka teknologiaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u2013 millainen on teknologiaan perustuvan sodank\u00e4ynnin strategia ja millaisina taktiikoina se ilmenee. T\u00e4ss\u00e4 ihmisell\u00e4 on edelleen merkitt\u00e4v\u00e4 rooli: strategiat ja taktiikat ovat ihmisten luomia. Vaikka nykyisin puhutaankin paljon autonomisista j\u00e4rjestelmist\u00e4 ja teko\u00e4lyst\u00e4, niin koneet eiv\u00e4t yksin k\u00e4y sotaa \u2013 niill\u00e4 ei ole siihen tarvetta, vaan sotaisuus on inhimillinen ominaisuus, ja yh\u00e4 edelleenkin sota on enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin poikkeus. <\/p>\n\n\n\n Koneet eiv\u00e4t k\u00e4y sotaa ja varsinkaan ne eiv\u00e4t voita sotaa – edes parhaat koneet. Kuten Boyd totesi: on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 ihmismielen sis\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 taistelut voitetaan siell\u00e4, taistelutilan kognition ulottuvuudessa. Kognition ulottuvuuden ja mielen merkitys taistelussa on kahtalainen. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 mielen tulee kognitiivisesti toimia: sotilaan tulee havainnoida ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n, k\u00e4sitell\u00e4 sit\u00e4 koskevaa informaatiota ja tehd\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 perusteella p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 omasta toiminnastaan taistelussa; siis toistaa OODA-silmukkaansa mahdollisimman tehokkaasti. Toisaalta jo Sun Tzu totesi, ett\u00e4 yksi voiton avaimista on se, ett\u00e4 tuntee vihollisensa. Vaikuttamisen kohteena on aina vihollisen ymm\u00e4rrys ja mieli, j\u00e4rki ja tahto. J\u00e4rke\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi on tahto. Voitto edel\u00adlytt\u00e4\u00e4 vihollisen tuntemista ihmisin\u00e4, kansakuntana ja kulttuurina: millaisia ovat heid\u00e4n arvonsa ja tavoitteensa, kuinka he ajattelevat ja toimivat, miksi he taistelevat. Ihminen itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, milloin h\u00e4net on voitettu. Siihen saakka h\u00e4n on valmis taistelemaan.<\/p>\n\n\n\n L\u00c4HTEET<\/strong><\/p>\n\n\n\n Boyd, J. R. (1964). Aerial attack study<\/em>. Las Vegas (?): Nellis AFB, Nevada?<\/p>\n\n\n\n Boyd, J. R. (1976). Destruction and Creation<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Boyd, J. R. (1986). Patterns of Conflict<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Boyd, J. R. (1987). The Strategic Game of\u202f? And\u202f?<\/em><\/p>\n\n\n\n Boyd, J. R. (1995). The Essence of Winning & Losing.<\/em><\/p>\n\n\n\n Coram, R. (2002). Boyd: the fighter pilot who changed the art of war<\/em>. New York: Back Bay Books\/Little, Brown.<\/p>\n\n\n\n Douhet, G. (1942). The Command of the Air<\/em> (D. Ferrari, k\u00e4\u00e4nt.). New York: Coward-McCann.<\/p>\n\n\n\n Eason, H. (1981). New Theory Shoots Down Old War Ideas. The Atlanta Journal-Constitution<\/em>. (22.3.1981).<\/p>\n\n\n\n G\u00f6del, K. (1931). \u00dcber formal unentscheidbare S\u00e4tze der Principia Mathematica und verwandter Systeme I. Monatshefte f\u00fcr Mathematik und Physik<\/em>, 38\u201338<\/em>(1), 173\u2013198.<\/p>\n\n\n\n Hammond, G. T. (2012). On The Making of History\u202f: John Boyd and American Security<\/em>. Esitetty tilaisuudessa ”The Harmon Memorial Lecture”, Colorado.<\/p>\n\n\n\n Heisenberg, W. (1927). \u00dcber den anschaulichen Inhalt der quantentheoretischen Kinematik und Mechanik. Zeitschrift f\u00fcr Physik<\/em>, 43<\/em>(3\u20134), 172\u2013198.<\/p>\n\n\n\n Hillaker, H. (1997). Tribute to John R. Boyd. Code One – An Airpower Projection Magazine<\/em>, (July).<\/p>\n\n\n\n Kagan, F. W. (2006). Finding the target: the transformation of American military policy<\/em> (1st ed). New York: Encounter Books.<\/p>\n\n\n\n Kelly, F. C. (1989). The Wright brothers: a biography<\/em> (Dover ed). New York: Dover Publications.<\/p>\n\n\n\n Knight, R. D. (2017). Physics for scientists and engineers\u202f: a strategic approach with modern physics<\/em> (4th edition, global edition). Boston: Pearson Education.<\/p>\n\n\n\n Kosola, J. (2018). Teknologia 2030+\u202f: Vaikutukset tulevaisuuden sodank\u00e4yntiin. Teoksessa J. Rantapelkonen (toim.), Tuleva sota. Tulevaisuuden sodan tulevaisuus.<\/em> (ss. 43\u201383). Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.<\/p>\n\n\n\n Lehto, M. (2012). Suomen Ilmavoimien johtamisj\u00e4rjestelm\u00e4n evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisj\u00e4rjestelm\u00e4n ulkomaisen kehityksen n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/em>. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.<\/p>\n\n\n\n Lehto, M. (2018). Ilmasota 2030+. Teoksessa J. Rantapelkonen (toim.), Tuleva sota. Tulevaisuuden sodan tulevaisuus.<\/em> (ss. 145-176). Keuruu: Edita Publishing Oy.<\/p>\n\n\n\n Leskinen, J. (1998). Taktisista voitoista strategiseen tappioon: Yhdysvalloissa k\u00e4yty v\u00e4ittely Vietnamin sodan (1965-75) strategiasta, taktiikasta ja opetuksista<\/em>. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.<\/p>\n\n\n\n Osinga, F. P. B. (2007). Science, strategy and war: the strategic theory of John Boyd<\/em>. London; New York: Routledge.<\/p>\n\n\n\n Piaget, J. (1954). The construction of reality in the child.<\/em> (M. Cook, k\u00e4\u00e4nt.).<\/p>\n\n\n\n Piccirillo, A. C., & Aronstein, D. C. (1997). The Lightweight Fighter Program: A Successful Approach to Fighter Technology Transition<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Polastron, L. X. (2006). La grande num\u00e9risation: y a-t-il une pens\u00e9e apr\u00e8s le papier<\/em>. Paris: Deno\u00ebl.<\/p>\n\n\n\n Schmitt, G. (1995). Als die Oldtimer flogen<\/em> (3. bearb. Aufl). Oberhaching: Aviatic Verl. <\/p>\n\n\n\n Sterling, C. H. (2008). Military communications: from ancient times to the 21st century<\/em>. Santa Barbara, Calif: ABC-CLIO.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" (T\u00e4m\u00e4 on sotatieteellisiin t\u00e4ydent\u00e4viin opintoihini vuonna 2019 kirjoittamani raportti.) \u201dKoneet eiv\u00e4t k\u00e4y sotaa, maasto ei k\u00e4y sotaa. On p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 ihmismielen sis\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 taistelut voitetaan siell\u00e4.\u201d – John Boyd, 1981 Johdanto Ranskan marsalkan, ymp\u00e4rysvaltojen l\u00e4nsirintaman komentajana ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana toimineen Ferdinand Fochin kerrotaan vuonna 1911 todenneen \u201dlentokoneiden olevan mielenkiintoisia tieteellisi\u00e4 leikkikaluja, joilla ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n … <\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.panumoilanen.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/OODA.Boyd-kopio-1024x419.jpg\")